Osallistuva budjetointi (osbu) on kuntalaisille tarkoitettu suoran demokratian menetelmä osallistaa kuntalaiset päätöksentekoon. Tuusulassa toteutetaan vain lapsille tarkoitettu koko kunnan tasoinen osbu 2025-2026.
Lasten ja nuorten osbu on osa demokratiakasvatusta ja samalla se vahvistaa lasten osallisuutta. Tuusulassa on jo useamman vuoden ajan kehitetty malleja, joissa lapset ja nuoret pääsevät ideoimaan ja päättämään, mihin kunnan varoja käytetään. Kehittämistyötä vetänyt yhteisömanageri Katja Repo nostaa esiin joukon keskeisiä kehittämistyön oppeja. Tavoitteena on, että osallistuva budjetointi kasvaa yhdeksi lapsiystävälliseksi toimintamalliksi, joka vahvistaa myös koko kunnan demokratiaa.
Lasten osallisuus ei saa olla näennäistä
Yksi tärkeimmistä opeista on ollut se, että lapsille on rakennettava lapsen näköisiä ja lapsiystävällisiä tapoja osallistua ja vaikuttaa. Aikuisille tarkoitetut valmiit rakenteet ja toimintamallit eivät ole siirrettävissä sellaisinaan lapsille. Lapsille tarkoitettujen osallistumistapojen on sovittava lasten arkisiin yhteisöihin. Kannattaa pyytää mukaan lapsia ja nuoria suunnittelemaan, kehittämään ja antamaan palautetta siitä, millaiset tavat heille sopivat parhaiten.
Samalla on tärkeää tehdä osallistumisesta mahdollisimman helppoa. Osallistumismahdollisuudet koulupäivän aikana omassa luokassa tukevat kaikkien lasten mahdollisuutta osallistua. Osallistumisen pitää kuitenkin olla vapaaehtoista, vaikka se tapahtuisi koulupäivän aikana. Lapsella on oltava oikeus sanoa “ei kiitos” ilman, että hän leimautuu passiiviseksi.
Moninaiset tavat osallistua
Lapsia on monenlaisia erilaisine tarpeineen ja kykyineen. Osallistumiseen tarvitaan monia osallistumisen tapoja ja menetelmiä. Osallistuminen voi olla piirtämistä, rakentelua tai pelaamista. Osallistumisen menetelminä voi käyttää sadutusta tai askartelua. Osa lapsista haluaa ilmaista itseään myös kirjoittamalla. Tapoja kannattaa valita ikäkauden mukaan ja kokeilla rohkeasti.
Osbussakaan ei voi nojata yhteen ainoaan malliin. Vaikka koulu voi olla keskeinen tila, jossa osallistuminen tapahtuu, on kuitenkin tärkeää tarjota useita erilaisia tiloja osallistua. Koulun lisäksi osallistumisen mahdollisuuksia kannattaa olla harrastuksissa, kotona tai kavereiden kanssa vapaa-aikana.
Aikuisten asenteet ja rooli ratkaisevat
Kehittämistyössä huomattiin, että kaikki aikuiset eivät tunnistaneet lapsille tarkoitetun osbun merkitystä. Ensimmäisiin suunnittelu- ja valmistelutyöpajoihin lapset tulivat pääasiassa vanhempiensa innostamina, vaikka oletettiin, että juuri koulussa olisi innostettu lapsia osallistumaan. Toisaalta tulos havainnollisti sen, miten tärkeää on yhteistyö kaikkien lasten maailmassa tärkeiden aikuisten kanssa.
Yhteisesti kehitettäessä uutta toimintaa, tai parannettaessa vanhaa, on aikuisten tehtävänä mahdollistaa lasten toimijuus ei niinkään hallita koko prosessia. Varsinkin prosessin lopputuotoksen suhteen aikuisten on oltava joustavia ja irrottauduttava omista ennakkokäsityksistään. Ajatusta voi kuvata siten, että kunnan asiantuntijat ovat ”vastausautomaattina” ja tuovat tarvittaessa tietoa asiasta, mutta jättävät lopullisen päätöksenteon lapsille.
Yhdenvertaisuus ja joustavat ohjeet
Lasten erilaisuus näkyy myös siinä, miten paljon he tarvitsevat tukea ideointiin. Toiset syttyvät pienestä vihjeestä, jotkut kaipaavat runsaasti esimerkkejä. Tämä tarkoittaa, että ohjeet eivät voi olla tiukkoja ja yhdenmukaisia, vaan niiden on jätettävä tilaa soveltamiselle.
Yhdenvertaisuuden näkökulmasta on tärkeää varmistaa, että lapset saavat mahdollisuuden osallistua tavalla, joka sopii juuri heille. Kasvatuksen ammattilaisten pedagoginen osaaminen ja oman ryhmänsä tunteminen onkin avainasemassa.
Äänestäminen ja yhteiskehittäminen
Osbu-prosessissa äänestäminen ideoista on tärkeä ja demokratiaa tukeva osa. Lasten tapa äänestää vaihtelee kuitenkin paljon. Osa lapsista haluaa äänestää vain omaa ideaa ja jonkun voi olla vaikea päättää, mikä ideoista olisi paras. Osbussa annetaan jollain tavoin myös mahdollisuus määritellä, miten paljon käyttäisi rahaa eri ideoihin. Tämän vuoksi on hyvä antaa mahdollisuus ideoida pieniä paikallisia asioita laajojen koko kuntaa koskevien ratkaisujen lisäksi.
Ideointia haastavammaksi on osoittautunut vaihe, jossa jalostetaan ideoista toteuttamiskelpoisia. Prosessin kehittämisen aikana on havaittu ettei jalostukseen ja yhteiskehittämiseen liittyvä budjetointi innosta lapsia. Tuusulassa onkin pohdittu vaihtoehtoisia tapoja, kuten digiraateja ja vapaaehtoisuuteen perustuvia työpajoja, joissa lapset voisivat itse valita osallistumisen tasonsa.
Sitoutuminen ja arvostus
Osallistumisen jatkuvuus ei synny pelkästä lupauksesta tulla kuulluksi. Lapset ja nuoret sitoutuvat, kun he kokevat, että heidän panoksensa on arvostettua ja sillä on vaikutusta. Tämä tarkoittaa konkreettisia tekoja kuten palkitsemista, kiitoksia, yhteisiä retkiä tai jopa palkanmaksun silloin, kun lapset tekevät samaa työtä kuin aikuiset.
Katja Repo muistuttaa, että lasten osallistumista on arvostettava yhtä paljon kuin aikuisten. Jos aikuisia kiitetään kahvilla ja palkalla, ei lasten työ voi jäädä pelkän jäätelön varaan.
”Ei voi tietää etukäteen”
Tuusulassa on opittu, että osallistuva budjetointi ei etene kaavamaisesti. Jokainen vaihe paljastaa uusia kysymyksiä ja vaatii rohkeutta kokeilla. Julkisella sektorilla tämä on toisinaan vaikeaa, sillä epävarmuutta ei aina hyväksytä. ”Ei voi tietää etukäteen” -ajatus on lasten osallistumisen kehittämisen ytimessä. Pieleen mennyt kokeilu ei ole epäonnistuminen, vaan oppimisen väline ja juuri kokeilujen kautta syntyy parhaita ratkaisuja.
Keskeiset opit
- osallistumisen tulee olla vapaaehtoista ja lasten ehdoilla tapahtuvaa
- osallistumisen on oltava helppoa
- tarjolla on oltava useita erilaisia tapoja ja tiloja osallistua
- luota kasvattajien ja opettajien ammattitaitoon
- varmista että aina on mahdollisuus myös soveltaa
- arvosta lasten panosta yhtä paljon kuin aikuisten
- hyväksy kokeilut ja epävarmuus osaksi kehittämistä
Yhteenveto
Tuusulan kokemukset havainnollistavat, että lasten osallistuva budjetointi voi parhaimmillaan vahvistaa lasten ääntä kunnassa, mutta se edellyttää aikuisilta uudenlaista ajattelua ja tapaa toimia.
Aineisto on kerätty keskustelemalla yhteisömanageri Katja Revon kanssa syksyllä 2025. Kirjoituksen näkökulmiin on käytetty tekoälyä, mutta teksti on kirjoittajan.
Teksti: Tiina Karhuvirta, erityisasiantuntija, Kehittämiskeskus Opinkirjo