Emmi Saastamoisen opinnäytetyö (2025) käsitteli yläkoulun opettajien demokratiakasvatusideologioita.
Opinnäytteessä hyödynnettiin valmista kyselyaineistoja ja viitekehyksenä toimivat demokratiakasvatuksen teorioista erityisesti demokratiakasvatusideologiaan liittyvät teoriat. Demokratiakasvatusideologialla tarkoitetaan uskomuksia siitä, millaisia kansalaisia koulun ja siellä toteutettavan demokratiakasvatuksen tulisi ”tuottaa”.
Aihe on kiinnostava erityisesti nyt, kun eduskunnan kanslian johdolla tehty demokratiakasvatusvisio 2025 on julkistettu Kansallisen demokratiapäivän yhteydessä. Visio jäsentyy kolmeen teemaan. Kasvatus perustuu luotettavaan tietoon, joka on demokratian kivijalka. Tiedon lisäksi kansalaisilla tulee olla tahtoa rakentaa toimivaa yhteiskuntaa ihmisoikeuksia kunnioittaen. Demokratian ylläpitäminen ja kehittäminen vaativat myös toimintaa.
Kansainvälissä tutkimuksissa on havaittu, että demokratiakasvatuksella on mahdollista vaikuttaa nuorten suhtautumiseen politiikkaan. Opetuksessa avoin keskusteluilmapiiri lisää oppilaiden kiinnostusta yhteiskunnallisiin asioihin. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa on havaittu myös erilaisten kouluaktiviteettien kuten harrastamisen lisäävän myös kiinnostusta yhteiskunnallisiin teemoihin. Demokratiakasvatuksen on havaittu vahvistavan niiden lasten kiinnostusta yhteiskunnallisiin teemoihin, joiden perheissä ei keskustella politiikasta. Tämä efekti on todennettu myös suomalaisessa tutkimuksessa.
Saastamoisen opinnäyte tarkasteli opettajien demokratiakasvatusta kolmen niin kutsutun demokratiakasvatusideologian avulla eli konservatiivisen, liberaalin ja kriittisen demokratiakasvatuksen kautta. Konservatiivisen ajattelumallin mukaan demokratiakasvatusta toteuttavat opettajat pyrkivät kasvattavan ”kunnon kansalaisia”, jotka toimivat kuten ennenkin on toimittu. Liberaalisti demokratiakasvatuksesta ajattelevat opettajat korostavat puolestaan jokaisen oikeutta tavoitella omanlaista elämää. Heille on tärkeää tukea yksilöiden aktiivista osallistumista, mutta osallistuminen tapahtuu annetuissa rakenteissa. Kriittisen demokratiakasvatuksen opettajat taas ovat niitä, jotka korostavat erityisesti oikeudenmukaisuutta ja sitä, että yhteiskuntaa täytyy muuttaa, jos se nähdään tarpeelliseksi. Opinnäytetyössä havaittiin, että huolimatta opettajan ajattelumallista, he pitävät demokratiakasvatusta merkittävänä.
Keskustelu lasten ja nuorten vaikuttamismahdollisuuksista ja niiden edistämisestä on osoittanut, että suomalaiset nuorille tarkoitetut vaikuttamisrakenteet kuten nuorisovaltuustot ovat usein toisintoja aikuisten tavoista toimia. Olemassa olevia malleja on joskus kutsuttu politiikan teon ”korkeakouluiksi”, jotka valmentavat nuoria osallistumaan ennalta päätettyihin rakenteisiin. Toisaalta taitavat ohjaajat voivat hyödyntää näitä rakenteita ja innostaa nuoria vaikuttamaan juuri niihin asioihin, joihin nämä haluavat vaikuttaa. Varsinkin nuoren koulupolun aikana on lukemattomia mahdollisuuksia luottavan tiedon, tahdon ja toiminnan edistämiseen.
Emmi Saastamoinen teki Opinkirjossa korkeakouluharjoittelunsa keväällä 2025
Kuva StockSnap by Pixabay
Kirjallisuus
Saastamoinen, E. (2025) Yläkoulujen opettajien demokratiakasvatusideologia. Tampereen yliopisto, kanditutkielma.