Koulunuorisotyöntekijät avainasemassa kouluyhteisöllisyyttä rakentamassa

Koulunuorisotyön työnkuvan luominen koulunuorisotyöntekijöille oli tavoitteena Opetus- ja kulttuuriministeriön nuorisotyön ja -politiikan vastuualueen tilaamassa opinnäytetyössä. Työnkuvan selkeyttäminen, koulunuorisotyön järjestäminen ja sen asema koulussa ovat tarpeen, jotta koulunuorisotyötä voidaan kehittää järjestelmällisesti.

Koulunuorisotyöntekijä, kohtaamisen ammattilainen 

Humanistisen ammattikorkeakoulun yhteisöpedagogiopiskelija Camilla Bergmanin haastattelututkimuksessa ilmeni, että koulunuorisotyöntekijät näkivät itsensä kohtaamisen ammattilaisina. Opinnäytetyössä haastateltiin kahdeksaa eri pituista työkokemusta ja eri paikkakunnalla toimivaa koulunuorisotyöntekijää. Haastatteluissa keskityttiin koulunuorisotyöntekijöiden työtehtäviin, työmuotoihin, yhteistyökumppaneihin ja verkostoihin sekä työn johtamiseen.

Koulunuorisotyöntekijät toteuttivat nuorisotyöllisiä menetelmiä kouluympäristössä: he ryhmäyttivät luokkia, aktivoivat välitunteja ja ohjasivat pienryhmiä. Haastateltavat näkivät vahvuutena sen, että heillä ei ollut vastuuta opetuksesta. Koulunuorisotyöntekijöiden vahvuutena on heidän erityisasema, jonka ansiosta he voivat toimia ”turvallisena aikuisena” koulussa ja edistää kouluyhteisöllisyyttä kokonaisvaltaisesti.

”Mun mielestä niin paras päivä on sitä, kun […] mahdollisimman paljon pystynyt olemaan noitten oppilaiden kanssa. On se sitten välitunnilla tai on se sitten luokkatilanteessa tai on se pienryhmässä. Silloin musta työpäivä on paras, kun mä pystyn tekemään sitä.”

Tärkeä osa kouluyhteisöä

Koulunuorisotyöntekijät eivät kuitenkaan tehneet työtään tyhjiössä, vaan he tunsivat olevansa tärkeä osa kouluyhteisöä. Tutkimukseen osallistuneiden keskeisimmät yhteistyökumppanit olivat koulun rehtorit, opinto-ohjaajat, kuraattorit sekä opettajat.  Koulunuorisotyöntekijät näkivät itsensä nuorisotyön edustajina koulun sisällä ja kiinnittyivät vahvemmin kouluyhteisöön, kuin nuorisotyön yhteisöön kunnassa.

”Että vaikka oon hankkeella, niin mua haluttiin mieltää enemmän [kunnan] nuorten palveluiden työntekijäksi. Mutta mä oon yrittäny pitää itseni mahdollisimman niinku tasavälissä kumpaankin, kouluun ja nuorisopalveluihin.”

Koulunuorisotyöntekijät myös kokivat, että heille annettiin työrauha eikä heitä pyydetty tai velvoitettu toistuvasti tekemään työtehtäviä, jotka eivät heille kuuluneet. Vankka ammatti-identiteetti ja työkokemus vahvistivat haastateltujen mahdollisuuksia asettaa itselleen rajoja ja pitää niistä kiinni kouluyhteisössä.

”Mä koen, että tän hetken mun tehtävissä on vain sellaisia, jotka oikeasti kuuluu nuorisotyöhön ja siihen, mitä koulunuorisotyö on, koska mä oon itse saanut olla silloin suunnittelemassa ja perustamassa se tähän kuntaan.”

Arvostettuja asiantuntijoita koulussa

Haastatellut koulunuorisotyöntekijät kokivat, että heidän asiantuntijuuttaan arvostettiin ja he saivat vapaasti määrittää omat tavoitteet ja työtehtävät. Koulunuorisotyön paikkakuntakohtainen rahoitusmuoto eli hankerahoitus vai  pysyvä rahoitus vaikutti siihen, miten koulunuorisotyön tavoitteet määritellään. Koulunuorisotyöntekijät raportoivat työnsä tavoitteista ja tuloksista yleensä nuorisotyön puolelle, mutta suurin osa haastatelluista raportoi myös suullisesti työstään koulun sisällä.

”Samoin myös raportoin, koska mä toimin täällä koululla […] rehtorin hiekkalaatikolla, että tää ei ole nuorisopalvelun tila, ja totta kai rehtorin täytyy tietää, ja opettajien täytyy tietää […] mitä teen.”

Opinnäytetyö osoitti, että koulunuorisotyö on avainasemassa kouluyhteisöllisyyden ja koko kouluyhteisön hyvinvoinnin edistämisessä. Koulunuorisotyötä työmuotona olisi syytä jatkaa, vahvistaa ja laajentaa myös esimerkiksi perusasteelle.

Teksti: Camilla Bergman, osallisuusasiantuntija, Nuva/Osallisuuden osaamiskeskus

Kuva: Sanna Nuutinen, Foto Bakery

20.1.2024