Osallisuuden teehuoneet

Nuorten digitaalista eriarvoisuutta voidaan ehkäistä edistämällä digiosallisuutta nuorisotyön ja nuorten parissa. Lassinharju ja Kovalainen muistuttavat, että nuoret ovat moninainen ryhmä digitaalisten palveluiden käyttäjinä. Joidenkin nuorten on helppo osallistua digitaalisesti, kun taas toisilla on haasteita jopa perusasioissa. Digiosallisuutta lisätään, kun palvelut ovat nuorille saavutettavia ja helppokäyttöisiä. Lisäksi niiden tulee olla turvallisia, luotettavia, innostavia ja nuoren tulee kokea hyötyvänsä niistä.

Digiraati-palvelu mahdollistaa nuorten kuulemisen sekä vuoropuhelun lasten, nuorten ja päättäjien välillä.  Palvelu on kehitetty yhteistyössä oikeusministeriön, kansallisen lapsistrategian, Osallisuuden osaamiskeskuksen, lasten ja nuorten parissa toimivien kansalaisjärjestöjen sekä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa. Digiraadissa nuoret voivat esittää mielipiteitään, keskustella yhteiskunnallisista ja heitä kiinnostavista asioista sekä saada positiivisia osallistumisen kokemuksia. Kanavalla nuoret ja aikuiset keskustelevat ennalta sovitusta aiheesta anonyymisti 1–3 viikon ajan. Keskustelut fasilitoidaan ja niissä noudatetaan turvallisemman tilan periaatteita. Tavoitteena on muodostaa tietystä aiheesta nuorten tuottama ja hyväksymä loppulausuma, joka välitetään eteenpäin sovitun suunnitelman mukaan. Näin raati tarjoaa myös virkamiehille kuten lainvalmistelijoille valtakunnallisesti kattavan väylän kuulla nuorten mielipiteitä yhteiskunnallisista asioista.

Digiraati-palvelussa järjestetään myös nuorilähtöisiä raateja, joissa keskustellaan nuorten toivomista aiheista. Nuorilähtöisiä raateja järjestää Punaisen Ristin Nuorten turvatalon työntekijät yhdessä vapaaehtoisten kanssa. Raadeissa nuorilta halutaan kuulla lisää heidän elämäänsä koskettavista asioista. Keskustelun pohjalta laaditaan jälleen loppulausuma, jossa tuodaan esiin keskustelun keskeisimmät teemat ja nuorten tärkeimpinä kokemat asiat. Loppulausumia viedään eteenpäin päättäville tahoille, nuorten kanssa työskenteleville organisaatioille sekä sosiaaliseen mediaan.

Arviointipaketin kyselyssä selvitetään nuorisotilojen avoimeen toimintaan osallistuvien nuorten mielipidettä nuorisotyön perustehtävien toteutumisesta. Kyselyssä kysytään muun muassa miten nuorisotyössä edistetään nuorten suhdetta toisiin nuoriin ja luotettaviin aikuisiin, ja miten nuorten yksilöllistä kasvua tuetaan. Kyselyyn on vastannut nuoria jo sadoilta nuorisotiloilta ympäri Suomen. Kunnat saavat vastaukset nopeasti kyselyn vastausajan loputtua, mikä motivoi kuntia ottamaan kyselyn käyttöönsä ja viemään sitä nuorille.

Kysely on syntynyt yli kymmenen vuoden arviointityön tuloksena. Sen kehittämisessä on ollut mukana nuorisotyöntekijöitä, tutkijoita, nuorisotyön suunnittelijoita sekä esihenkilöitä. Kyselyn pilottimalli kehitettiin ruotsalaisen mallin mukaan ja se perustuu nuorten suhdeteoriaan. Pilotointiin osallistui paljon nuoria ja siitä saatiin hyvät tulokset. Pilotoinnin jälkeen kyselyn kehitystyötä jatkettiin eri toimijoiden kesken. Kehitystyö ei ole vieläkään ohi, sillä kyselyä kehitetään koko ajan kerätyn palautteen mukaisesti. Kanuuna pyrkii huomioimaan kaiken saamansa palautteen ja reagoi siihen nopeasti.

Teehuoneen alustuksen piti Ninni Parviainen aiheella ”Nuorten osallisuus ja nuorisotyön mahdollisuudet kouluissa ja oppilaitoksissa tapahtuvassa osallisuuden tukemisessa”. Parviainen aloitti alustuksensa tuomalla esiin kolme kysymystä, joiden kautta voi pohtia osallisuuden käsitystä. Kysymykset ovat seuraavat: kenellä on valtaa kouluissa ja oppilaitoksissa; voiko osallisuutta olla ilman valtaa; mitä tapahtuu, jos valta siirtyy oppilaille.

On olemassa valmiita malleja, joiden avulla nuorten osallistumista voidaan oppilaitoksissa järjestää. Kuitenkin osallisuuden kulttuuri muodostuu aina omanlaisekseen kussakin yhteisössä. Kouluasteesta riippuu, millaisia osallisuuden rakenteita voidaan hyödyntää. Aikuiset voivat kokea, että nuorten omaehtoiset vaikuttamisen tavat on vaikea ottaa osaksi toimintaa. Kun nuorten tavat ja käytännöt tulevat virallisten rakenteiden ulkopuolelta, ne voidaan kokea jopa vääränlaisina ja häiritsevinä. Nuorten taas voi olla vaikeaa ymmärtää aikuisten määrittelemiä toimintatapoja ja niiden perusteita.

Aikuisten näkökulmasta voi olla vaivalloista rakentaa järjestelmä uudelleen nuorten toivomalla tavalla, sillä se usein vaatii hyväksi koettujen tai kauan voimassa olleiden tapojen ja käytäntöjen jatkuvaa uudelleenarviointia. Jos uudelleenarviointi ollaan valmis tekemään ja toimintaa muokataan nuorten toivomalla tavalla, seuraukset ovat hyvin palkitsevia. Kun nuoret huomaavat, että heidän sanoillaan ja teoillaan on oikeasti merkitystä heidän yhteisölleen, he voivat aidosti kokea olevansa osallisia yhteisössä. Ninni Parviaisen mukaan osallisuuden kokemus on aina ehto nuorten osallisuudelle ja osallistumiselle. Mikäli nuorelle syntyy kokemus siitä, ettei hänen ajatuksillaan ole väliä, ei hänellä ole motivaatiota osallistua. Nuoret pitäisi myös ottaa mukaan päätöksenteon rakenteisiin, eikä antaa nuorten päättää vain pikkuasioista. Parviainen vinkkaa, että aikuisten pitäisi myös kestää sen mahdollisuus, että pyrkimys antaa valtaa nuorille ei menekään toivotulla tavalla tai se jopa epäonnistuu.

Käytäntöjä osallisuuden vahvistamiseen

Lopuksi teehuoneella esiteltiin Nuorisoalan osaamiskeskuksen toiminnassa kehitettyjä käytäntöjä osallisuuden lisäämiseksi. Heikki Korhonen kertoi Kasku- eli kasvatuskumppanuus-työparimallista, joka on kolmen tunnin mittainen rakenne ammatillisen koulutuksen ja yläkoulun aloittaville ryhmille. Mallin ideana on antaa oppilaille ryhmäytymisen varhaisessa vaiheessa välineitä pohtia omaa ryhmää, mitä he itse ryhmältä haluavat ja millainen olisi hyvä ja hyvinvointia edistävä ryhmä. Kaskun tarkoitus on toimia alkusysäyksenä dialogiselle toimintamallille. Opinkirjon sivulta löytyy materiaaleja Kaskun hyödyntämiseen yläkouluissa ja ammatillisessa koulutuksessa. Sivustolta löytyy myös blogitekstejä aiheesta.

Ninni Parviainen esitteli Kanuunan nettisivuilta löytyvän materiaalipankin sisältöjä. Nettsivuilta löytyy tuntisuunnitelmia, kirjoitusharjoitteita ja itsetuntemusta lisääviä harjoitteita. Osa on tehty lasten ja nuorten kanssa yhdessä ja osa on suunnattu eritysesti vaikeille ryhmille. Nuorisotyö koulussa -koonti esittelee vinkkejä ja ohjeita nuorisotyötä koulussa tekeville. Sivustolta löytyy myös koonti ryhmädynamiikkaa ja tunnetaitoja vahvistavista harjoitteista.

Hannele Sorri esitteli Martinlaakson koulussa kehitetyn kiusaamisen vastaisen toimintamallin nimeltä M-crew. Mallin tarkoituksena on osallistaa oppilaita kiusaamisen vastaisessa työssä ja tehdä kiusaaminen näkyväksi. Mallissa vapaaehtoisista oppilaista muodostetut työparit havainnoivat koulun käytävillä välitunneilla kiusaamistilanteista ja välittävät niistä luotettavasti tietoa henkilökunnalle.

Nuorten osallisuutta edistää myös Ehyt ry:n hankkeissa syntynyt Ryhmäilmiö-menetelmä. Se tarjoaa työkaluja nuorten ryhmäytymisen tukemiseen ja hyvän ryhmähengen ylläpitämiseen. Ehyt ry järjestää myös ryhmäilmiö-koulutuksia ammattilaisille.

Mieli ry:n KAMU Kaveri mielessä -tunnit ovat neljän oppitunnin kokonaisuus, joiden tavoitteena on antaa nuorelle välineitä omasta jaksamisesta ja mielenterveydestä huolehtimiseen sekä toisen huomioimiseen ja tukemiseen. KAMU-tunneista järjestetään myös ohjaajakoulutuksia.

Koulutuksessa vinkattiin myös Nuorisotyötä kouluissa ja oppilaitoksissa –julkaisusta. Julkaisu on tarkoitettu nuorisotyötä kouluissa ja oppilaitoksissa toteuttaville ja sitä suunnitteleville ammattilaisille. Sen artikkeleissa esitellään toimintamalleja ja käytäntöjä, jotka voivat edistää nuorten hyvinvointia.

Talous ja Nuoret TATin kyselyssä tiedusteltiin nuorten kokemuksista osallisuudesta suhteessa harrastamiseen. Tutkimuksesta huomattiin, että kuntoliikunta ja urheilu lisäävät osallisuuden kokemusta suhteessa yhteisöihin ja yhteiskuntaan. Toisen harrastukset, kuten lukeminen tai kuvataide tuottavat hyvin heikosti osallisuutta. Toisaalta lukeminen tuottaa osallisuutta suhteessa yhteiskuntaan, mutta yhteisöihin ei. Kyselyn tulokset nuorten osallisuuden kokemuksista suhteessa järjestötoimintaan ovat vastaavanlaisia. Urheiluseuran tai liikuntajärjestön jäsenenä olevien nuorten osallisuus niin yhteisöihin kuin yhteiskuntaan liittyen on hyvin korkea. Jos nuorella ei ollut yhtään harrastusta tai hän ei kuulunut mihinkään järjestötoimintaan, nuoren kokemus osallisuudesta yhteisöihin tai yhteiskuntaan on hyvin vahvasti negatiivinen.

Järjestötoiminnassa on havaittu, että lasten ja nuorten osallisuutta on eriasteista. Osallisuuden tapoja voidaan kuvata osallisuusportaiden avulla. Tutkimushavaintojen mukaan nuorten osallisuus on nuorisojärjestöissä usein näennäistä eli aikuisten ehdoilla toteutuvaa ja normittavaa. On käynyt kuitenkin ilmi, että toiminnan taustalla olisi hyvä olla ainakin yksi aikuinen, jotta ryhmä toimii parhaalla mahdollisella tavalla. Aikuisen kannattaa toimia lähinnä mentorina ja tukea nuorta ryhmän toiminnan johtamisessa.

Kentauri on kehittänyt osallisuusmittarin, joka sisältää kahdeksan kysymystä. Siinä on kaksi ikäkausittain laadittua versiota. Nuoremmille ikäryhmille tarkoitetut kysymykset ovat vähemmän abstrakteja ja sitä on käytetty myös suomea toisena kielenä puhuville ryhmille. Mittari noudattaa Kentaurin käsitystä osallisuuden kokemuksesta.

Osallisuus etsivässä nuorisotyössä ja työpajoilla on toiminnan lähtökohta ja eettinen ohjenuora. Se näkyy toiminnan vapaaehtoisuudessa, nuorilähtöisyydessä ja yhdessä tekemisessä. Osallisuuden edistäminen on myös lain mukaan nuorisotyön tavoite. Etsivän nuorisotyön merkitystä on joskus vaikea tuoda esiin, kun työ ei tuota aina näkyviä tuloksia. Tähän vastatakseen on kehitetty tavoitevälilehti työpajojen PARty-käyttöliittymään. Sillä voidaan mitata etsivän nuorisotyön toiminnan tavoitteitta ja niiden toteutumista. Tavoitteista osallisuuteen liittyy erityisesti sosiaalinen vahvistuminen, osallisuuden vahvistuminen ja siirtymien sujuvoittaminen.

Vaikka osallisuus ei ole aiemmin etsivässä nuorisotyössä tai työpajatoiminnassa sanallistettuna näkynyt, se on Niemelän mukaan etsivän nuorisotyön ytimessä. Keskeinen osa työtä on pyrkiä lisäämään osallisuutta ja sen kokemusta nuoren omassa elämässä. Toiminnassa työstetään monella nuorella taustalla olevaa kokemusta syrjässä tai sivussa olemisesta. Työskentelyn lomassa pyritään tekemään nuorelle näkyväksi hänen mahdollisuutensa olla osallinen yhteisössä. Nuorilla on usein kokemus siitä, että he ovat toiminnan kohteena ja he ovat voineet passivoitua ulkoa puolelta tuleviin määrittelyihin ja tavoitteisiin. Silloin omien tavoitteiden ja haaveiden löytäminen on todella keskeistä. Tällaisessa tilanteessa tulevaisuuden suunnittelu on vaikeaa, jolloin täytyy lähteä liikkeelle itsetunnon vahvistamisesta.

Jorasmaan mukaan myös työpajoilla nuoren osallisuus on keskeinen asia. Kun nuori ensimmäiseksi ohjautuu työpajalle, yleensä hänen kokemuksestaan nousee esiin yksinäisyys tai kokemus siitä, että arjessa ei ole mitään tekemistä tai sisältöä. Työpajatoiminnan ja etsivän nuorisotyön pitäisi tarjota erilaisia vaihtoehtoja nuorten osallistumiseen siten, että nuorten yksilöllisyys ja voimavarat otetaan huomioon.

Osallisuus liittyy nuorisotyössä niin moneen asiaan, että voi olla vaikea määritellä tai sanoa ääneen sen merkitys ja mihin se liittyy. Osallisuutta voidaan nuorisotyössä lähestyä aika suppeasti, jolloin ei huomata, että osallisuustyötä tehdään joka päivä. Tämä voi johtaa siihen, että nuorisotyöntekijät eivät tunnista osallisuustyön merkitystä työssään. Pienetkin asiat voivat lisätä osallisuuden kokemusta. Kun nuorella on riittävästi voimavaroja ja osallisuuden kokemus omassa lähipiirissään, siitä voidaan alkaa laajentamaan aktiivisempaan toimijuuteen yhteiskunnassa eli osallisuuteen yhteiskunnallisesti.

Räsänen esitteli muutamia esimerkkejä ja työkaluja digitaalisen yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Monilla nuorilla on vaikeuksia tuottaa riittävän laajoja ja koherentteja tekstejä, mutta puheen tuottamisessa ei ole ongelmia. Siksi voisi pohtia mahdollisuutta esimerkiksi kerätä palautetta puhemuodossa tai videotervehdyksinä. On olemassa työkaluja puheesta tekstiksi muuttamiseen esim. Wordissa tai Google Docsissa. Palveluissa puheeksi tuotettu teksti voidaan automaattisesta litteroida tekstimuotoon. Palautetta voisi kerätä myös esimerkiksi Whatsapp-ääniviesteillä, tai hyödyntämällä älypuhelinten näppäimistöissä valmiiksi olevia sanelutoimintoja. Nuorisotyössä olisi hyvä pystyä opastamaan tällaisten jo valmiiksi laitteista löytyvien toimintojen käytössä. Puheohjelmia on esimerkiksi Windows Narrator, MacOS VoiceOver, Android TalkBack.

Joitain nuoria voi helpottaa, jos myös ohjeet tai kysymyksenasettelut olisivat puhuttuna tai videomuodossa. Kaikissa käyttöjärjestelmissä on myös tekstinlukuohjelmia. Muilla kuin näkövammaisilla nuorilla ei ole ohjelmista yleensä tietoa. Kuitenkin myös lukivaikeuksista tai kognitiivisista haasteista kärsivät voisivat hyötyä niistä. Tekstin puheeksi muuttavista, eli TTS-ohjelmista (Text-To-Speech) Räsänen mainitsi ilmaisen NaturalReader-ohjelmiston sekä kaupallisen ReVoice-ohjelman.

Myös tekoälyä voi hyödyntää nuorten osallisuuden lisäämiseen. Tunnetuimmat tekoälysovellukset ovat tällä hetkellä OpenAI:n ChatGPT ja Googlen Bard. Näitä työkaluja voi käyttää esimerkiksi tekstin tuotantoon tai paranteluun. Myös tekstistä kuvaksi -työkalut voivat olla käyttökelpoisia. Nuorten on hyvä oppia tuntemaan automaattisesti generoituja kuvia ja videoita esimerkiksi tunnetilojen visualisoinnissa. Jos nuoret oppivat hyödyntämään tekoälyä, he oppivat myös kriittisyyttä sitä kohtaan, mikä on tärkeää medialukutaidon kannalta. Tekoälyä voi hyödyntää myös luovassa työskentelyssä, etenkin silloin, kun nuoren toimintakyky on madaltunut.

Räsänen kertoi myös kokemuksista Minecraftin käytöstä osallisuuskasvatuksessa. Hän esitteli tapauksen, jossa Jyväskylän kaupunki halusi osallistaa nuoria kaupungin keskustan kehittämisessä. Kaupungilla haluttiin viedä osallisuuskasvatus sellaiselle alustalle, joka on nuorille ominainen. Siksi päädyttiin käyttämään Minecraftia pelialustana. Työskentelyyn saatiin hyvä sukupuolijakauma sekä oppimis- ja keskittymisvaikeuksista kärsiviä nuoria mukaan. Kukaan osallistuneista nuorista ei ollut osallistunut aiemmin nuorisotyöhön, jolloin tapaus antoi hyvän kokemusten sellaisten nuorten aktivoinnista, jotka eivät yleensä osallistu vastaavaan toimintaan.