Avainsana: blogi

BLOGI: Nuorten osallisuus yhteiskunnasta on meille elintärkeää – siksi meidän tulee oppia siitä

Osallisuuden osaamiskeskus kehittää verkkokoulutuskokonaisuutta nuorten osallisuudesta, jossa tarkastellaan aihetta monipuolisesti ja syvällisesti monista eri näkökulmista ja teorian sekä käytännön kannalta. Aihe on tärkeä, sillä kansalaisten osallisuus yhteiskunnasta on demokratian ja toimivan yhteiskunnan keskeinen piirre. Nuoretkin kansalaiset ovat kansalaisia, vaikka osalla heistä ei vielä olekaan äänioikeutta. Nuoret määritellään joko 15-24 -vuotiaiksi (YK) tai alle 29 -vuotiaiksi (Suomen nuorisolaki).

Osallisuutta voi kokea monessa eri yhteydessä perheestä työyhteisöön ja yhteiskuntaan.  Määritelmällisesti nuorten osallisuus yhteiskunnasta on yhtäältä sitä, että kyseiset nuoret kokevat olevansa osa yhteiskunnan toimintaa ja vaikuttavansa siihen. Toisaalta nuorten osallisuus yhteiskunnasta on sitä, että heidän toiminnallaan todella on vaikutusta yhteiskunnallisella tasolla (ks. Nivala & Ryynänen, 2013).

Nuoren osallisuuden kokemuksen vaikutukset demokraattisessa yhteiskunnassa

Nuoren ihmisen osallisuuden kokemus vaikuttaa keskeisesti siihen, miten hän toimii kansalaisena nyt ja tulevaisuudessa. Yksi käytännön esimerkki tästä on paljon puhuttu äänestysinto: jos henkilö kokee, että oma toiminta voi vaikuttaa yhteiskuntaan, äänestäminen (tai poliittinen tietoinen äänestämättä jättäminen) näyttäytyy henkilölle mielekkäänä mahdollisuutena. Jos henkilö ei koe osallisuutta yhteiskunnasta, äänestäminen näyttää pelkältä ajanhukalta. Miksi vaivautua äänestyspaikalle, jos sillä ei ole mitään vaikutusta mihinkään? Kyse ei välttämättä ole siitä, ettei henkilö tietäisi, miten äänestäminen toimii, vaan henkilöltä voi puuttua perustavanlaatuinen usko omasta vaikuttamisen mahdollisuudesta (ks. Martikainen, 2021). Kyseinen usko ei ole rationaalista tietoa, vaan syvempää kokemusta omasta olemisesta ja toiminnasta maailmassa.

Äänestämisen lisäksi osallisuuden kokemus vaikuttaa kaikkeen muuhunkin kansalaistoimintaan, kuten puoluetoimintaan, asukastoimintaan, julkiseen keskusteluun tai mielenosoituksiin. Demokraattinen yhteiskunta on pitkälti aktiivisten kansalaistensa summa, joten kansalaisten osallisuuden kokemus määrittää yhteiskunnan demokraattisuuden. Jos aktiivisia kansalaisia on vain muutamassa viiteryhmässä, he äänestävät valtaan heille edullisia päättäjiä ja määrittävät julkisen keskustelun aiheita ja näkökulmia, jolloin päätöksetkin painottuvat heidän edukseen.

Jokaisen hyvinvointi ja mukanaolo yhteiskunnassa ei ole pelkkää solidaarisuutta. Demokraattisen yhteiskunnan toimivuus tulee esille erityisesti kriiseissä ja muissa poikkeustilanteissa, kuten koronapandemiassa. Jos kansalaiset kokevat olevansa osallisia yhteiskunnasta ja siten luottavat valitsemiinsa päättäjiin (heillä on valtaa siihen, kuka heitä edustaa), he ovat herkemmin mukana toimimassa yhteisen edun eteen. Karuja esimerkkejä erilaisista yhteiskunnista löytyy ihan läheltä.

On edistettävä toimia nuorten osallisuuden lisäämiseksi

Nuoruus on se hetki, kun ihminen suurimmaksi osaksi kasvaa tai on kasvamatta osallisuuden kokemukseen ja kansalaisuuden toteuttamisen tapoihin. Siksi nuorten osallisuus tänään vaikuttaa olennaisesti kansalaisten osallisuuteen huomenna. Yhteiskunnan toimivuuden ja demokraattisuuden takaamiseksi on edistettävä toimia nuorten osallisuuden lisäämiseksi niin kokemuksen kuin objektiivisen vaikuttamisen tasolla.

Nuorten osallisuus on monitahoinen tilanne, jonka edistämiseksi sitä on ymmärrettävä monipuolisesti ja syvällisesti. Tähän Osallisuuden osaamiskeskuksen kehittämä verkkokoulutuskokonaisuus tarjoaa välineitä. Koulutus on itseopiskeltava, joten sitä voi nauttia palasittain muun työn lomassa. Ensimmäinen palanen ilmestyy 15.11. alkavalla viikolla nuoretjaosallisuus.fi -sivulla. Koska nuorten osallisuus yhteiskunnasta on meidän jokaisen etu, jokaisen, jolla on tavalla tai toisella valtaa nuorten osallisuuteen, olisi hyvä käydä tutustumassa koulutukseen.

Lähteet

Martikainen, Joonas (2021). Political poverty as the loss of experiential freedom. Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja, Helsingin yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6328-8 

Nivala, Elina & Ryynänen, Sanna (2013). Kohti sosiaalipedagogista osallisuuden ideaalia. Nivala Elina, Ryynänen Sanna. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja, 14, s. 9-41.

BLOGI: Osallistumiskokemukset näennäisdemokratiaa vai merkityksellistä ja vaikuttavaa

Lasten ja nuorten yhteiskunnallinen osallisuus on viime vuosina noussut yhdeksi merkittäväksi kehittämiskohteeksi. On puhuttu osallisuuskäänteestä (Kuokkanen 2016), jonka myötä osallisuusvaatimukset ovat muokanneet virkamiesten työskentelytapoja kuntalaiset huomioiviksi (Kiilakoski 2021). Kiilakoski (2021,39) hahmottelee osallisuusvaadetta ja yleistä osallisuuspuhetta hallinnolliseksi doksaksi, joka on jotain ”joka täytyy ilman muuta ottaa huomioon.”

‘Osallisuus’ käsitteenä on epämääräinen ja vaikeasti tulkittava. ‘Osallisuus’ on voinut tuottaa lisää osattomuutta (Matthies 2017) tai osallisuustyössä on tehty irrallisia perustoimintoihin liittymättömiä toimintamalleja (Kiilakoski 2021). Kyse on erilaisista lasten ja nuorten tapahtumista ja toiminnoista, jotka hyvistä sisällöistään ja ammattimaisesti toteutetuista menetelmistä huolimatta jää kytkeytymättä päätöksentekoon tai liittymäpintaa on voinut olla hankala havaita.

Yhteiskunnallinen osallistuminen ja vaikuttaminen on turvattu Suomessa hyvin lainsäädännössä. Vaikuttamisoikeus on turvattu Perustuslaissa sekä monissa muissa laeissa. Perustuslain mukaan lasten tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin (6§) ja samalla julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon (14§).  Taustalla vaikuttaa muun muassa YK:n lapsen oikeuksien sopimus, jonka sisällön keskiössä ovat syrjimättömyys, lapsen edun huomioiminen, oikeus elämään ja kehittymiseen sekä lapsen näkemyksen kunnioittaminen häntä koskevissa asioissa. Sopimus on ratifioitu Suomen lainsäädäntöön ja varsinkin viime aikoina on entistä enemmän kiinnitetty huomiota lapsen edun ensisijaisuuteen ja  lapsivaikutusten arviointiin.

Myönteisten osallistumiskokemusten merkitys

Politiikan ja hallinnon ammattikielen monimutkaisuus on nähty haasteena ylipäätään innostaa kansalaisia mukaan aktiiviseen yhteiskunnalliseen toimintaan.  Kieleen ja termistöön liittyvät vaikeudet ovat varmasti iso kysymys, kun lapsia ja nuoria toivotaan mukaan erilaisiin kuulemisiin tai raateihin. On myös pohdittu, että kansalaisten osallistumista vähentää epäusko kansalaiskeskustelun merkityksestä päätöksenteossa ja toisaalta taas suomalaiset pitävät demokratian tilaa hyvänä eivätkä välttämättä sen puolesta koe tarvetta osallistua vaikkapa demokratian kehittämishankkeisiin. (Peura-Kapanen ja muut 2013.)

Vaikka ‘osallisuus’ käsitteestä ei vallitse yksimielisyyttä (Kiilakoski 2021), niin käsitteellä ymmärretään usein olevan ainakin kaksi erotettavissa olevaa ulottuvuutta. Puhutaan kokemuksellisesta osallisuudesta, jolloin yksilö havaitsee olevansa arvokas osa kulloistakin yhteisöä.  Osallisuus ymmärretään samalla mahdollisuutena saada vaikuttaa yhteisön päätöksentekoon Tällöin puhutaan usein poliittisesta osallisuudesta. (Kiilakoski ja muut 2012.)

Kokemukset ovat puolestaan kullekin yksilölle ainutlaatuisia ja ne ovat kontekstisidonnaisia. Alhasen (2013) tulkinnan Deweyn kokemusfilosofiasta mukaan aiemmin saadut kokemukset myös vaikuttavat yksilön odotuksiin siitä, millaisia tulevat kokemukset ovat. Erilaisten kuulemistyötapojen tai vaikuttamiseen liittyvien työpajojen suunnittelijoilla ja toteuttajilla onkin varsin vaativa työtehtävä. Miten päättää se aihealue, josta valmistelutyön aikana halutaan kuulla lapsia ja nuoria? Miten varmistaa se, että käytetyt termit ja käsitteet ovat ymmärrettäviä?  Miten varmistaa, että osallistujien kokemus on myönteinen, merkityksellinen ja vaikuttava? Näyttää siltä, että ensimmäisten osallistumiskokemusten vaikutus myöhempään poliittiseen toimijuuteen on ratkaiseva (Eranti ja Boldt 2021 viitaen Cammaerts ym. 2016).  Mikäli käytetyt termit eivät avaudu, menetelmät eivät ole riittävän turvallisia vapaaseen mielipiteen muodostukseen tai osallistujat eivät tiedä, miten heidän osallistumisensa vaikuttaa kyseessä olevaan asiaan, voi osallistumiskokemus olla näennäisdemokraattinen ja peräti vähentää osallistujien uskoa vaikuttamismahdollisuuksiinsa. Näkisin, että osallisuuden vaikuttamiseen liittyvä ulottuvuus, on muodostuvan kokemuksen kannalta oleellinen.

Dialogikeskustelun avulla vaikuttamisen, demokratian ja osallisuuden merkityksiä pohtimaan

On hyvä, mikäli me osallisuustyötä tekevät aina silloin tällöin pystyisimme pysähtymään kaiken kiireen keskellä, miettimään ja aprikoimaan tekemäämme. Vedetään henkeä ja käydään joskus dialogikeskustelua lasten ja nuorten kanssa siitä, minkälaisia merkityksiä  meillä on vaikuttamisesta, demokratiasta tai vaikkapa osallisuudesta. Mitä voisimme oppia heiltä?

Lähteet:

Alhanen, K. (2013) John Deweyn kokemusfilosofia.

Cammaerts, B., Bruter, M. , Manaji, S., Harrison, S. ja Anstead, N. (2016) Youth Participation in Democratic Life. Stories of Hope and Disillusion.

Eranti, V. ja Boldt, G. (2021) Arkinen, paikallinen, julkinen: nuorten demokratiakäsityksiä etsimässä. Teoksessa Paakkunainen, K. ja Mykkänen, J. (toim.) Nuorisopolitiikka ja poliittinen nuoriso: objekteista subjekteiksi? Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura, Julkaisuja 229. ss 64 – 92.

Kiilakoski, T., Gretschel, A. ja Nivala, E. (2012) Osallisuus, kansalaisuus, hyvinvointi. Teoksessa Gretschel, A. ja Kiilakoski, T. (toim.) Demokratiaoppitunti. Lasten ja nuorten kunta 2010-luvun alussa. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, Julkaisuja 118  ss. 9 –33.

Kiilakoski, T. (2021) Osallisuuden doksat: kriittinen luenta. Teoksessa Paakkunainen, K. ja Mykkänen, J. (toim.) Nuorisopolitiikka ja poliittinen nuoriso: objekteista subjekteiksi? Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura, Julkaisuja 229. ss. 31 – 63.

Kuokkanen, K. (2016) Developing Participation through Projects? A case study from the Helsinki Metropolitan area. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/160808/DEVELOPI.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Matthies, A-L.  Osallistumisen lupaus ja petos hyvinvointipalveluissa (2017). Sosiologia 52(2), 149 – 165.

Peura-Kapanen, L. Rask, M.  Saastamoinen, M. Tuorila, H. (Kuluttajatutkimuskeskus) ja  Harju, A.  (Sivistysliitto Kansalaisfoorumi) (2013) Kansalaisraati suomalaista demokratiaa kehittämässä. Loppuraportti. Kuluttajatutkimuskeskus, työselosteita ja esitelmiä 147. https://oikeusministerio.fi/documents/1410853/4735113/Kansalaisraati_suomalaista_demokratiaa_kehittamassa.pdf/c01aa187-8572-4f15-b0a1-62a7e146bf91/Kansalaisraati_suomalaista_demokratiaa_kehittamassa.pdf?t=1495013328000

Perustuslaki 731/1999

YK:n lapsen oikeuksien sopimus https://www.unicef.fi/lapsen-oikeudet/sopimus-kokonaisuudessaan