Koulunuorisotyöntekijät avainasemassa kouluyhteisöllisyyttä rakentamassa

Koulunuorisotyön työnkuvan luominen koulunuorisotyöntekijöille oli tavoitteena Opetus- ja kulttuuriministeriön nuorisotyön ja -politiikan vastuualueen tilaamassa opinnäytetyössä. Työnkuvan selkeyttäminen, koulunuorisotyön järjestäminen ja sen asema koulussa ovat tarpeen, jotta koulunuorisotyötä voidaan kehittää järjestelmällisesti.

Koulunuorisotyöntekijä, kohtaamisen ammattilainen 

Humanistisen ammattikorkeakoulun yhteisöpedagogiopiskelija Camilla Bergmanin haastattelututkimuksessa ilmeni, että koulunuorisotyöntekijät näkivät itsensä kohtaamisen ammattilaisina. Opinnäytetyössä haastateltiin kahdeksaa eri pituista työkokemusta ja eri paikkakunnalla toimivaa koulunuorisotyöntekijää. Haastatteluissa keskityttiin koulunuorisotyöntekijöiden työtehtäviin, työmuotoihin, yhteistyökumppaneihin ja verkostoihin sekä työn johtamiseen.

Koulunuorisotyöntekijät toteuttivat nuorisotyöllisiä menetelmiä kouluympäristössä: he ryhmäyttivät luokkia, aktivoivat välitunteja ja ohjasivat pienryhmiä. Haastateltavat näkivät vahvuutena sen, että heillä ei ollut vastuuta opetuksesta. Koulunuorisotyöntekijöiden vahvuutena on heidän erityisasema, jonka ansiosta he voivat toimia ”turvallisena aikuisena” koulussa ja edistää kouluyhteisöllisyyttä kokonaisvaltaisesti.

”Mun mielestä niin paras päivä on sitä, kun […] mahdollisimman paljon pystynyt olemaan noitten oppilaiden kanssa. On se sitten välitunnilla tai on se sitten luokkatilanteessa tai on se pienryhmässä. Silloin musta työpäivä on paras, kun mä pystyn tekemään sitä.”

Tärkeä osa kouluyhteisöä

Koulunuorisotyöntekijät eivät kuitenkaan tehneet työtään tyhjiössä, vaan he tunsivat olevansa tärkeä osa kouluyhteisöä. Tutkimukseen osallistuneiden keskeisimmät yhteistyökumppanit olivat koulun rehtorit, opinto-ohjaajat, kuraattorit sekä opettajat.  Koulunuorisotyöntekijät näkivät itsensä nuorisotyön edustajina koulun sisällä ja kiinnittyivät vahvemmin kouluyhteisöön, kuin nuorisotyön yhteisöön kunnassa.

”Että vaikka oon hankkeella, niin mua haluttiin mieltää enemmän [kunnan] nuorten palveluiden työntekijäksi. Mutta mä oon yrittäny pitää itseni mahdollisimman niinku tasavälissä kumpaankin, kouluun ja nuorisopalveluihin.”

Koulunuorisotyöntekijät myös kokivat, että heille annettiin työrauha eikä heitä pyydetty tai velvoitettu toistuvasti tekemään työtehtäviä, jotka eivät heille kuuluneet. Vankka ammatti-identiteetti ja työkokemus vahvistivat haastateltujen mahdollisuuksia asettaa itselleen rajoja ja pitää niistä kiinni kouluyhteisössä.

”Mä koen, että tän hetken mun tehtävissä on vain sellaisia, jotka oikeasti kuuluu nuorisotyöhön ja siihen, mitä koulunuorisotyö on, koska mä oon itse saanut olla silloin suunnittelemassa ja perustamassa se tähän kuntaan.”

Arvostettuja asiantuntijoita koulussa

Haastatellut koulunuorisotyöntekijät kokivat, että heidän asiantuntijuuttaan arvostettiin ja he saivat vapaasti määrittää omat tavoitteet ja työtehtävät. Koulunuorisotyön paikkakuntakohtainen rahoitusmuoto eli hankerahoitus vai  pysyvä rahoitus vaikutti siihen, miten koulunuorisotyön tavoitteet määritellään. Koulunuorisotyöntekijät raportoivat työnsä tavoitteista ja tuloksista yleensä nuorisotyön puolelle, mutta suurin osa haastatelluista raportoi myös suullisesti työstään koulun sisällä.

”Samoin myös raportoin, koska mä toimin täällä koululla […] rehtorin hiekkalaatikolla, että tää ei ole nuorisopalvelun tila, ja totta kai rehtorin täytyy tietää, ja opettajien täytyy tietää […] mitä teen.”

Opinnäytetyö osoitti, että koulunuorisotyö on avainasemassa kouluyhteisöllisyyden ja koko kouluyhteisön hyvinvoinnin edistämisessä. Koulunuorisotyötä työmuotona olisi syytä jatkaa, vahvistaa ja laajentaa myös esimerkiksi perusasteelle.

Teksti: Camilla Bergman, osallisuusasiantuntija, Nuva/Osallisuuden osaamiskeskus

Kuva: Sanna Nuutinen, Foto Bakery

Nuorten osallisuuden vahvistamisen ongelmia ja ratkaisuja

Osallisuuden osaamiskeskus järjesti osallisuuden käsitettä ja merkitystä pohtineen pyöreän pöydän keskustelun 1. marraskuuta 2023. Pyöreän pöydän keskustelussa käsiteltiin myös toimintatapoja ja keinoja, joilla voidaan vahvistaa lasten ja nuorten osallisuutta. Keskustelijat tulivat nuorisoalan järjestöistä, virastoista sekä korkeakouluista, joissa heidän työtehtävänsä liittyvät pääosin osallisuuden teemoihin. Pyöreän pöydän keskustelun alustivat asiantuntija Pauli Saloranta Sitrasta, erikoistutkija Marko Nousiainen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta sekä yliopistotutkija Reetta Mietola Helsingin yliopiston ALL-YOUTH-hankkeesta. ALL-YOUTH – Kaikki nuoret haluavat määrätä elämästään on tutkimushanke, jossa selvitetään nuorten yhteiskunnallisen osallistumisen mahdollisuuksia ja esteitä.

Osallisuuden käsite

Keskustelussa osallisuuden käsitteen tunnustettiin kaipaavan tarkennusta, sillä sen voidaan katsoa liittyvän moniin erilaisiin asioihin. Nousiainen määritteli osallisuuden liittyvä kuulumiseen, vaikuttamiseen ja merkityksellisyyden kokemukseen. Saloranta toi esiin osallisuuden eri lajeja, jotka kuvaavat kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa ja osallistua oman elinympäristönsä asioihin, kuten tiedon saamiseen, päätösten valmisteluun, aloitteiden tekemiseen sekä palveluiden tuottamiseen. Lisäksi on tärkeää, että ihmiset voivat osallistua myös toiminnan arviointiin.

Keskustelijat toivat osallisuuden osa-alueista esiin sosiaalisen, poliittisen ja yhteiskunnallisen osallisuuden. Keskustelijoiden mukaan osallisuuden yhteisöllinen ulottuvuus vaikuttaa jäävän vähälle huomiolle, vaikka juuri yhteisöllisyys on lapsille ja nuorille keskeistä. Osallisuus on moniulotteinen ilmiö, jonka eri ulottuvuudet kietoutuvat yhteen nuorten elämässä. Mietolan mukaan sosiaalinen osallisuus linkittyy muuhun osallistumiseen ja vaikuttamiseen. Vaikka osallisuus voi liittyä eri osa-alueisiin, keskustelijat jakoivat näkemyksen siitä, että kokemus osallisuudesta on tärkeintä.

Osallisuuden kokemus

THL:n tutkimusten mukaan keskeisiä osallisuutta lisääviä toimintoja ovat toimivat osallistumiskanavat ja vaikuttamistoimielimet. Osallisuutta lisäävät myös saatavilla olevat palvelut, työ ja muu mielekäs tekeminen, yhteisöt sekä kohtaamispaikat. Myös riittävä toimeentulo, arvostuksen ja kunnioituksen kokeminen ja mahdollisuus oman osaamisen näyttämiseen lisäävät osallisuuden kokemusta.

Jotta ihminen voi tehdä omaa hyvinvointiaan lisääviä valintoja, hänen täytyy kokea koherenssin ja minäpystyvyyden tunteita ja hänen psyykkiset perustarpeensa täytyy olla tyydytetty. Nuoren perusasioiden on siis oltava kunnossa, jotta hän pystyy osallistumaan yhteisten asioiden kehittämiseen. Jos perusasiat eivät ole kunnossa, osallistuminen ei tunnu tärkeältä, eikä se kosketa nuoren omaa todellisuutta. Epävarmuus omasta asemasta organisaatiossa tai yhteisössä vaikuttaa siihen, että ei koeta olevan sen täysivaltainen jäsen, jolloin osallistuminen heikkenee. Epävarmuutta aiheuttaa myös juurettomuus. Monet nuorten osallisuuteen liittyvät toiminnot tapahtuvat paikallistasolla, ja osa nuorista ei koe tärkeäksi vaikuttaa niihin, jos heidän asuinpaikkansa ei ole vakiintunut.

Osallisuuden kokemuksen muodostuminen edellyttää, että ihminen kokee olevansa merkityksellinen osa jotain kokonaisuutta tai yhteisöä. Lisäksi hänellä tulee olla tunne, että hän voi vaikuttaa omaan elämäänsä ja yhteisiin asioihin. Osallisuuden kokemukseen liittyy myös yhteinen hyvä: osallinen ihminen tuottaa yhteistä hyvää ja pääsee myös nauttimaan siitä. Osalla nuorista ei ole kokemusta siitä, että heidän toimillaan on merkitystä ympäröivän yhteisön tai edes heidän oman elämänsä kulun kannalta. Jos ensin saadaan aikaan tilanne, jossa nuori huomaa, että hänen toimillaan on vaikutusta omaan elämänpiiriin, kokemus vaikutusmahdollisuuksista voi laajentua myöhemmin muihin asioihin.

Nuoria koskee monet samat osallistumisen esteet kuin aikuisiakin. Yksi näistä on meisyys, eli yhteenkuuluvuuden tunne oman ryhmän jäsenten kanssa. Liiallinen meisyys johtaa siihen, että kiinnostus yhteisten asioiden hoitamiseen ja kehittämiseen kohdistuu vain oman ryhmän sisäisiin asioihin. Saman ilmiön toinen puoli on taipumus ajatella, että vähemmistöjen edustajat voivat vaikuttaa vain omiin asioihinsa, ja valtaväestön edustajat omiin asioihinsa. Siten seuraa tilanne, jossa esimerkiksi vammaisen ihmisen annetaan vaikuttaa vain vammaisuuteen liittyviin asioihin. Näin nuorten osallistuminen rajautuu turhaan.

Nuorten moninaiset vaikuttamisen ja osallisuuden tavat

Pyöreän pöydän keskustelussa todettiin, että merkityksellinen osallistuminen on nuorille erilaista kuin aikuisille. Onkin syytä miettiä, millaista toimintaa yhteiskunnassa pidetään osallistumisena. Keskustelijoiden näkemys oli, että nuorten osallistumisen ja vaikuttamisen tavat ovat perinteisiä poliittisia osallistumisen tapoja moninaisempia. Pidetäänkö osallisuutena esimerkiksi nuorten itse organisoimaa toimintaa ja harrastuksia? Pahimmillaan aikuiset eivät tunnista nuorten itse organisoidun toiminnan vaikutusta osallisuuden kokemukseen. Sen sijaan on otettava opiksi nuorten omaehtoisesta järjestäytymisestä ja osallistumisesta – ja etenkin arvostettava sitä.

Moni osallisuustyötä tehnyt keskustelija oli huomannut, että nuorisovaltuustoihin ja muihin vastaaviin vakiintuneisiin osallistumisen tapoihin osallistuu vain kapea osa nuorista. Nuorten vaikuttamisen tavat ovat usein suoraan demokratiaan liittyviä, kuten mielenosoituksia. Tällaiset keinot voidaan esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja muiden kiireellisiä toimia vaativien tapausten osalta nähdä jopa pakollisina, sillä nuorilla ei ole parlamentaariseen demokratiaan liittyviä toimintamahdollisuuksia eikä aikaa odottaa niiden saavuttamista.

Sosiaalinen media on monille nuorille luonteva keskustelun, osallistumisen ja vaikuttamisen paikka. Suuri osa nuorista saa myös huomattavan osan tiedoistaan sosiaalisesta mediasta, joten sen merkitystä ja mahdollisuuksia ei ole syytä väheksyä. Toisaalta sosiaaliseen mediaan liittyy ongelmia, kuten häirintää ja kiusaamista, jotka rapauttavat demokratiaa. Keskustelussa nostettiin esiin, että tällaisissa tapauksissa osallistuminen ei välttämättä lisää hyvinvointia, vaan voi aiheuttaa jopa mielenterveysongelmia. Kaikille nuorille pitäisi tarjota turvallisia keskustelualustoja, joissa pohdiskelua ja keskustelua voi käydä. Aikuisten tulisi toimia aktiivisina keskustelun järjestäjinä. Esimerkkejä jo olemassa olevista toimintatavoista ovat Erätauko-menetelmä sekä Digiraati.

Näennäisosallisuuden ongelmat

Yhtenä merkittävimpänä osallisuuden esteenä pyöreän pöydän keskustelijat pitivät näennäisosallisuutta. Ihmisillä on liikaa kokemuksia siitä, että osallistavaksi tarkoitetut tilaisuudet ovat lopulta näennäisesti osallistavia. On keskeistä, että tilaisuuteen osallistuvalla syntyy tunne ja kokemus siitä, että osallistumisella ja aktiivisuudella on merkitystä. Näennäisosallisuuden vuoksi nuorten ”passiivisuus” voi olla seurausta riittämättömästä kuulluksi tulemisesta, eikä syy osallistumattomuuteen.

Keskustelijoiden näkemyksen mukaan näennäisosallisuus voidaan välttää sillä, että jo ennen tilaisuutta osallistujille selvennetään, mikä merkitys osallistumisella on. Olennaista on, että tilaisuuden jälkeen osallistujille kulkee tieto siitä, mihin osallistuminen vaikutti konkreettisesti. Siksi osallistujille tulee kertoa, kun asioita on viety eteenpäin. On hyvä myös välittää tieto siitä, jos ideat eivät johtaneet mihinkään, ja kertoa syyt, miksi näin ei käynyt.

Osallistujien muistiinpanoja ryhmäkeskusteluista.

Demokratiakasvatus kouluissa ja oppilaitoksissa

Keskustelussa tuotiin esiin koulujen rooli demokratia- ja kansalaistaitojen opetuksessa. Osallisuuden tunne rakentuu myös tiedosta siitä, millaisia vaikuttamismahdollisuuksia on olemassa. Annetaanko demokratiakasvatuksessa tilaa uuden demokratiakäsityksen muodostumiselle, vai opetetaanko vain vanhan demokratiakäsityksen mukaisesti? Jo koulussa pitäisi opettaa ja havainnollistaa monipuolisia osallistumisen ja vaikuttamisen tapoja.

Monissa kouluissa on huomattu, että oppilaskunnan työ kumuloituu samoille oppilaille. Osittain ilmiö voi olla seurausta siitä, että aikuisten käsitys oikeanlaisesta osallistumisesta heijastuu oppilaisiin. Opettaja saattaa huomaamattaan kannustaa vain hyväkäytöksisiä ja hyvin suoriutuvia oppilaita vaikuttamaan. Näin koulussa voidaan vahvistaa kapeaa mielikuvaa osallistuvasta ihmisestä. Opettajien tulisi pyrkiä kannustamaan kaikkia oppilaita osallistumaan ja oppilailla pitäisi olla moninaisia osallistumisen mahdollisuuksia. Keskustelussa huomautettiin, että esimerkiksi rehtoreilla on suuri vaikutusvalta siihen, miten oppilaskunnan ylläpidetään ja sen vaikuttamisen mahdollisuuksia tuodaan esiin.

Lapsuudessa rakentuneet kokemuksen osallisuudesta tai osattomuudesta vaikuttavat siihen, miltä osallistumisen mahdollisuudet näyttäytyvät aikuisena. Esimerkiksi äänestysaktiivisuus periytyy sukupolvelta toiselle. Tämänkin vuoksi lasten ja nuorten parissa toimivien aikuisten rooli osallisuuteen kasvamisessa on keskeinen.

Osallisuutta vahvistavien tapojen kehittäminen

Pyöreässä pöydässä jaettiin käsitys siitä, että kun kehitetään moninaisempia työskentelytapoja ja osallistumisen mahdollisuuksia, saadaan moninaisempi joukko nuoria osallistumaan. Kehitystyössä tulisi huomioida eri elämänvaiheet ja ikäkaudet, ja miettiä niiden mukaisesti, milloin ja miten mikäkin taho voisi tukea lasten ja nuorten osallisuutta. Virallisten rakenteiden kuten nuorisovaltuustojen ja oppilaskuntien lisäksi nuorille pitäisi olla saatavilla suorempia osallistumisen väyliä. Esimerkiksi Digiraatia voi hyödyntää laajemman nuorten joukon osallistamisessa. Olemassa olevia tapoja pitäisi myös kehittää yhdenvertaisiksi ja saavutettaviksi.

Lisäksi osallistuminen pitäisi pyrkiä tuomaan mahdolliseksi sinne, missä nuoret jo ovat, kuten oppilaitoksiin, nuorten suosimiin palveluihin ja harrastuspaikkoihin. Tärkeintä on kuitenkin selvittää yhdessä ja kuunnella mihin, missä ja miten he haluavat osallistua. Ei pitäisi olettaa, mistä nuoret ovat kiinnostuneita tai mihin he haluavat vaikuttaa.

Moni pyöreän pöydän keskusteluun osallistunut asiantuntija toi esiin huolen siitä, että vaikuttamiseen ja osallistumiseen liittyvät käsitteet ja prosessit voivat olla nuorille liian vaikeita ymmärtää. Prosessit ovat usein pitkiä, mikä voi tuntua nuorista turhauttavalta, etenkin jos niiden kulkua ei ole itsellä tiedossa. Aikuisten tulisi pyrkiä tekemään käsitteistä ja toimintatavoista nuorille helposti ymmärrettäviä ja omakohtaisia. Lisäksi asioiden merkitystä pitäisi perustella ja antaa nuorille aikaa käsitellä kuulemaansa. Kun osallistumisen merkitys aukeaa, nuori voi huomata, miten osallistuminen konkretisoituu hänen omassa elämässään.

Osallistumisen pitäisi keskustelijoiden mukaan kytkeytyä hyvään elämään. Tällä hetkellä hallinnon rakenteet vievät osallistumista kauemmaksi ihmisten elämästä. On syytä pohtia, miten osallistumisen tavoista voi saada sellaisia, että on helppo ymmärtää, että niiden avulla rakennetaan hyvää elämää kaikille. Osallistaminen pitäisi siis laajemmin ottaa osaksi organisaatioiden rakennetta. Tällä hetkellä esimerkiksi kuntien rakenteissa ei ole mahdollisuutta ottaa kuntalaisten osallisuutta huomioon riittävällä tavalla. Sitra on rahoittanut tänä vuonna eri puolella Suomea deliberatiivisen eli puntaroivan demokratian kokeiluja, joissa pyritään kytkemään kansalaisten osallistuminen päätöksentekoon ja valmistelutyöhön. Yksi toimintatapa on ollut esimerkiksi puntaroiva kansalaispaneeli, johon kutsutaan satunnaisotannalla valittu joukko kansalaisia.

Näkemys pyöreässä pöydässä oli, että osallisuuden edistämiseksi on vielä paljon tehtävää. Erityisesti tietoisuutta osallisuuden vahvistamisen merkityksestä tulee lisätä. Tarvetta on myös laajemmalle arvokeskustelulle.

Nuorten osallisuuden vahvistamisen ongelmia ja ratkaisuja

Voit ladata tilaisuuden koosteen pdf-tiedostona tästä.

Arviointikriteeristö kehitettiin vertaisten kesken

Kanuunassa nuorisotyötä kehitetään vertaisverkostoissa, joiden asiantuntijoita ovat kunnissa nuorisotyötä tekevät ammattilaiset. Pääsääntöisesti vertaiskehittäjät osallistuvat myös kehittämistarpeiden määrittelyyn. Kanuunalaiseen kehittämisprosessiin kuuluu olennaisesti kollegoiden mukaan ottaminen ja työn tuotosten arviointi myös kesken prosessia. Kun prosessiin osallistuu suuri joukko nuorisotyön ammattilaisia eri työnimikkeillä ja eri puolelta Suomea, on lopputuloksen jalkauttaminen jo puoliksi tehty. Hyvänä esimerkkinä toimii nuorisotyön arviointikriteereiden työstäminen tarkoitusta varten perustetussa vertaiskehittämisryhmässä.


Osana Kunnallisen nuorisotyön kehittämisverkosto Kanuunan Kyllin hyvän nuorisotyön -arviointipakettia lähdettiin syksyllä 2021 kehittämään nuorisotyön auditointi- ja itsearviointimallin mukaista laatukriteeristöä. Nuorisotyön kriteeristön kehittäminen käynnistyi Kanuuna uutiset -uutiskirjeessä julkaistulla avoimella kutsulla lähteä mukaan päivittämään laatukriteerejä. Kanuunan periaatteiden mukaisesti kriteeristöön liittyvät työskentelyt toteutettiin vertaiskehittämisenä. Kanuuna toimi fasilitaattorina ja mahdollistajana ja osaaminen tuli suoraan kentältä eri tehtävissä toimivilta nuorisotyön ammattilaisilta.

Verkostot vertaiskehittämisryhmän tukena


Kanuunalla on useita nuorisotyön ammattilaisille suunnattuja temaattisia kehittämisverkostoja, joista jokaisella on oma kehittämiskohteensa. Tarpeen mukaan perustettavat kehittämisryhmät saavat tukea työhönsä näiltä verkostoilta.


Ennen vertaiskehittämisryhmän työskentelyiden alkua Alueellisen nuorisotyön laatukriteeristön päivitystarpeita määriteltiin laajemmassa arviointiin ja dokumentointiin perehtyneessä Kanuunan verkostossa. Myöhemmin vertaiskehittämisprosessin aikana luovuttiin kriteeristön päivittämisestä ja päätettiin luoda kokonaan uusi. Verkkotyöpaja Arviointi ja dokumentointi -verkoston tapaamisessa toimi alkukartoituksena työskentelylle. Tapaamisessa vahvistui käsitys siitä, että kunnallisen nuorisotyön kentällä on kannatusta nuorisotyön suhdeteorian hyödyntämisestä myös auditointi- ja itsearviointimallin kriteeristön kehittämisessä.


Kehittämiskohteesta kiinnostuneiden, kokeneiden vertaiskehittäjien muodostaman ryhmän tärkeimpiä työskentelytapoja olivat tasavertainen keskustelu, toisten mielipiteiden kuunteleminen ja kunnioittaminen. Yhteisten käsitteiden määrittely vei alussa paljon aikaa. Kriteeristötyöskentely on pitkälti nuorisotyön sanoittamista ja tämän kriteeristön kohdalla eri kuntien näkemysten ja toiveiden yhteensovittamista. Tämä vaatii työskentelyyn osallistuvilta halua tasavertaiseen vuorovaikutukseen ja läsnäoloa hetkessä. Vertaiskehittämisryhmän tapaamiset sovittiin ryhmäläisten arkityön ehdoilla.

Ihmisiä seisomassa


Ensimmäisellä vertaiskehittämistapaamisella jäsentelimme nuorisotyön suhdeteorian sisältöjä kriteeristöpohjaan nuorisotutkija Tomi Kiilakosken tuella. Pohjatöiksi olimme tutustuneet kuntien ja alueiden Nuorisotyön perussuunnitelmiin (NUPS). Tämän jälkeen edessä oli kriteerien tasokuvausten logiikan hahmottuminen ja ajatusten kääntäminen nuorisotyön käytännön toiminnasta nuorisotyön kasvatuksen laatuun ja kriteerien sisältöjen rakentuminen. Työskentelyssä tukenamme oli nuorisotutkija Eila Kauppinen.

Työversioita muokattiin myös työpajoissa


Nuorisotyön kriteeristön työversiot ovat käyneet jokaisen vertaiskehittämisryhmän tapaamisen jälkeen kommenteilla tai työstettävänä ryhmäläisten taustaorganisaatioissa. Laajemmin kriteeristöä on pyöräytetty kunnallisen nuorisotyön kentällä kolmessa työpajassa. Työpajat toteutettiin Arviointi ja dokumentointi -verkoston ja Yhdenvertaisuusverkoston tapaamisissa.


Vertaiskehittämisryhmäläiset ovat osallistuneet työpajojen suunnitteluun ja toteutukseen. Menetelminä käytettiin muun muassa sovellettua learning cafe – ja pienryhmätyöskentelyä. Tuotokset on aina käsitelty vielä yhdessä koko verkoston kesken. Avoimesta keskustelusta on saatu vielä hyviä nostoja kriteeristön kehittämistyöhön. Työpajoista saatu tieto on hyödynnetty suoraan vertaiskehittämisryhmän työskentelyissä. Kriteeristön ollessa melkein valmis se lähetettiin vielä kommenteille Kanuunan eri verkostoissa mukana oleville nuorisotyön ammattilaisille.


Vertaiskehittämisryhmä kokoontui työskentelemään kasvokkain neljä kertaa kahdeksi päiväksi ja kerran päiväksi. Lisäksi kokoonnuimme parin tunnin mittaisiin Teams -tuokioihin viisi kertaa. Pandemia hidasti kriteeristön kehittämisprosessia jonkun verran, mutta ei pysäyttänyt sitä kokonaan. Nuorisotyön kriteeristö valmistui keväällä 2023 ja kiitos siitä kuuluu aktiivisille vertaiskehittäjille.

Kuvat

Pääkuva (kesäkuu): Vasemmalla Ida Rauhala, Eila Kauppinen, Tuula Tissari, Saara Kiiskinen ja oikealla Petra Mäki, Riitta Mikkonen ja Minna Sirviö.

Kuva artikkelissa Takarivistä vasemmalta Petra Sorvasto, Tuula Tissari, Minna Sirviö, Tomi Kiilakoski, Anu Puolanne ja Saara Kiiskinen. Eturivistä vasemmalta: Petra Mäki, Riitta Mikkonen ja Ida Rauhala

Kaikki aiheet ovat nuorten aiheita hallitusohjelmassakin

Uudessa hallitusohjelmassa sanotaan, että osallistuminen ja vaikutusmahdollisuudet ovat demokraattisen yhteiskunnan perusta. Petteri Orpon hallitus suunnittelee vahvistavansa demokratiaa, osallisuutta ja luottamusta yhteiskunnassamme ennakkoluulottomalla otteella. Hallitus aikoo valmistella ja toimeenpanna demokratian ja osallistumisen edistämiseksi kansallisen ohjelman, jossa erityistavoitteena on äänestysaktiivisuuden edistäminen sekä lasten ja nuorten osallisuuden vahvistaminen – tämä kuulostaa meistä hyvältä! 

Demokratiassa päätöksenteossa ensiarvoisen tärkeää on ottaa mukaan heitä, joita päätökset koskettavat niin suunnittelu-, toteutus- kuin arviointivaiheessa. Muun muassa nuorisoalan kattojärjestö Allianssi ja Diakonissalaitos ovat peräänkuuluttaneet nuorivaikutusten arvioinnin käyttöönottoa kaikessa julkisessa päätöksenteossa, lapsivaikutusten arvioinnin lisäksi.

Nuorivaikutusten arviointi on ensiaskel nuorten osallisuuden merkityksen tunnistamisessa ja osallistumisen mahdollistamisessa päätöksentekoon. On ymmärrettävä, kuinka päätökset erilaisiin täysi-ikäisiin nuoriin erilaisissa elämäntilanteissa ja nivelvaiheissa vaikuttavat. Tämän jälkeen nuoria on hyvä kuulla ja ottaa mukaan päätöksentekoon. Näin päätöksenteosta, kehittämistyöstä ja säädösvalmistelusta saadaan kestävää. 

Nuorten kanssa voi ja pitää työskennellä monien, käytännössä kaikkien teemojen parissa, mitä tuore hallitusohjelma esittelee. Emme näe että hallitusohjelmassakaan olisi erikseen nuorten ja aikuisten aiheita. Onneksi nuorten merkitystäkin korostetaan uudessa hallitusohjelmassa: ”Kansakuntamme menestys riippuu siitä, miten meidän nuorillamme menee”. Tähän blogiin poimimme esimerkkejä teemoista, joiden pariin nuoret olisi pyydettävä eri tavoin mukaan yhteiskehittämään ja kuultavaksi. 

Terveys, hyvinvointi ja liikunta

Sosiaali- ja terveyspalveluita uudistetaan ja palvelujärjestelmän vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta parannetaan. Palveluiden painopistettä siirretään raskaammista palveluista kohti ja konkreettisia toimia ihmisten terveyden, hyvinvoinnin sekä työ- ja toimintakyvyn turvaamiseksi tehdään. Nuorten näkemykset palvelurakenteen uudistamisesta on saatava käyttöön. Hallitus aikoo edistää lapsimyönteisen yhteiskunnan rakentamista esimerkiksi kiinnittämällä huomiota perheiden hyvinvointiin ja varhaiseen tukeen.

Nuorten lisääntyneisiin mielenterveysongelmiin on tarkoitus suunnata määrätietoisia toimia. Lainsäädännöllä aiotaan turvata lasten ja nuorten yhdenvertainen pääsy perustasolla lyhytpsykoterapiaan ja muihin vaikuttaviin psykososiaalisiin hoitoihin. Nuoria voi ja tulee ottaa mukaan näiden uudistusten suunnitteluun, sillä nuorille tehdyissä kyselyissä (esim. VANUPO) mielenterveysasiat nousevat selvästi esille.

Liikunta on keskeinen lääke mielenterveyden ylläpitämisessä, ja perusopetuslakiin ollaankin lisäämässä liikunnallisen elämäntavan edistäminen. Myös kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelma päivitetään, ulkoilulaki uudistetaan sekä harrastamisen Suomen mallia koskeva lainsäädäntö arvioidaan – näissä teemoissa on aikuisten ja nuorten väliselle yhteistyölle sijaa.

Nuoria on syytä kuulla myös, kun mietitään päihteidenkäytöllä, rikoksilla ja väkivallalla oireilevien nuorten auttamista tai kehitetään itsemurhia, huumeidenkäyttöä ja huumekuolemia ehkäiseviä toimia. Kun hallitus päivittää säädöksiä liittyen kouluterveydenhuollon palveluihin, nuorten on luonnollista olla työssä mukana. Kouluväkivallan ennaltaehkäisyssä ja väkivaltatilanteisiin puuttumisessa tullaan ottamaan käyttöön yhtenäiset suunnitelmat ja toimintamallit olemassa oleviin toimintamalleihin, kuten niin sanotussa Etelä-Karjalan mallissa. Tästä pitää keskustella nuorten kanssa. Samoin kun selvitetään väkivaltaisten nuorten hoito- ja kuntoutusketjujen toimivuutta tai uudistetaan keinoja nuoriso- ja jengirikollisuuden torjumiseen ja vähentämiseen. Hallitus on suunnittelemassa sekä kovia että pehmeitä toimenpiteitä, ja muutokseen ollaan ottamassa ”mukaan koko yhteiskunta lähtien kotien ja vanhempien kasvatusvastuun tuesta sekä syrjäytymisen ja syrjinnän vastaisesta työstä aina kotoutumis- ja maahanmuuttopolitiikkaan saakka”. 

Koulunkäynti, opiskelu, työ ja talous

Hallitus on käynnistämässä laaja-alaisen peruskoulun tulevaisuustyön peruskoulun kehittämistarpeiden arvioimiseksi – tätä kannattaa tehdä yhdessä koululaisten kanssa. Hallitus aikoo vahvistaa oppilaanohjausta kaikilla koulutusasteilla huomioiden erityisesti jatko-opinnot ja työllistymisen. Hallituskauden alussa hallitus tekee kustannus- ja vaikuttavuusarvioinnin oppilas- ja opiskelijahuollon toimivuudesta ja tarkentaa työnjakoa kuntien ja hyvinvointialueiden kesken; tähän työhön on hyvä pyytää nuoria mukaan. Myös esimerkiksi taiteen perusopetusta koskeva lainsäädäntö uudistetaan, mikä kuulostaa myös nuorten kanssa yhdessä tehtävältä uudistukselta.

Koulutusjärjestelmän kehittämisessä tullaan myös huomioimaan tekoälyn ja digitalisaation mahdollisuuksia; nuoret on hyvä saada mukaan tähänkin kehitystyöhön, sillä heitä jos keitä asia koskettaa. Toisaalta hallitus tulee tekemään lainsäädäntömuutoksia, joilla vahvistetaan opettajien ja rehtoreiden toimivaltuuksia puuttua opetusta häiritsevään toimintaan ja esimerkiksi rajoittamaan mobiililaitteiden käyttöä koulupäivän aikana. Tätäkin uudistusta on luonnollista pohtia yhdessä asianosaisten eli nuorten kanssa. 

Hallitus tulee myös toteuttamaan työn kannattavuutta parantavan perusturvan uudistuksen ja muokkaa sosiaaliturvaa ja etuuksia; työmarkkinatuen uudistus, toimeentulotuen kokonaisuudistus sekä opinto- ja asumistuen uudistukset ovat kaikki nuoria ja nuoria aikuisia koskettavia, tärkeitä teemoja, joissa yhdessä työskentely ja nuorten kuuleminen on välttämätöntä. Palkkatyön ja yrittäjämuotoisen työn yhteensovittamisessa sekä uusien yrittäjyyden muotojen tunnistamisessa on yhteistyön ja nuorten kuulemisen paikka – nuoret näkevät työelämän, yrittäjyyden ja vapaa-ajan eri tavalla kuin jo työelämässä olleet.

Hallitus aikoo myös panostaa nuorten talousosaamisen edistämiseen ja esimerkiksi velkaantumisen ehkäisyyn sekä ylivelkaantuneiden auttamiseen. Vaalikauden aikana on tarkoitus myös toteuttaa neljän miljardin euron investointiohjelma, jolla rakennetaan kestävän kasvun edellytyksiä pitkälle tulevaisuuteen – eli nuorten tulevaisuuteen. Talouteen liittyvät asiat ovat tärkeitä keskustelun aiheita nuorille ja heidän näkemyksiään tulee hyödyntää. Ei sovi unohtaa nuoria myöskään ASP-järjestelmän kehittämisessä – ensiasuntojen hankkijat ovat usein nuoria aikuisia. 

Luonto, ilmasto ja liikenne 

Hallitus on valmistelemassa poikkihallinnollisesti kansallisen luonnon monimuotoisuusstrategiaa ja sen toimintaohjelmaa sekä hiilineutraaliusstrategiaa ja ilmastostrategiaa. Nuorille luonnon monimuotoisuus- ja ilmastokysymykset ovat ehkä jopa kaikkein tärkeimpänä mielen päällä. Siksi näiden strategioiden valmistelussa nuorten mielipiteillä ja nuorten huomioimisella on merkitystä.

Joukkoliikenne nousee nuorten kanssa työskennellessä keskeiseksi elämänlaatuun vaikuttavista tekijöistä, siksi joukkoliikenteeseen liittyvissä kysymyksissä on hyvä konsultoida nuoria. Mikroliikkumista, mihin esimerkiksi sähköpotkulautaliikenne kuuluu, ohjaavaa lainsäädäntöä ollaan uudistamassa ja kaupungeille sekä kunnille ollaan antamassa työkaluja mikroliikkumisen hallintaan. Nuorten näkemykset ovat tässäkin aiheessa arvokkaita.

Turvallisuus ja tasa-arvo

Myös turvallisuuskysymykset löytyvät nuorten prioriteeteissa korkealta. Hallitus tulee kehittämään asevelvollisuutta ja kutsunnat laajennetaan koskemaan koko ikäluokkaa. Siviilipalvelusjärjestelmää kehitetään tarkoituksenmukaisemmaksi ja se kytketään nykyistä selkeämmin kokonaisturvallisuuden toimintamalliin. Nuorten pitää voida olla mukana päättämässä itseään koskevissa asioissa liittyen asevelvollisuuteen ja siviilipalvelukseen. Samoin Nato-kysymysten ratkomisessa tarvitaan nuorten näkemyksiä. Hallitus tulee myös edistämään rauhanvälityksen, humanitaarisen avun, kehitys­yhteistyön ja kauppapolitiikan yhteensovittamista – myös näissä teemoissa nuorilla on oma rooli. 

Hallitus on myös laatimassa poikkihallinnollisen tasa-arvo-ohjelman ja päivittämässä tasa-arvopoliittista selontekoa tavoitteena sukupuoleen perustuvan syrjinnän poistaminen. Jälleen kerran kyseessä on teema-alue, joka on nuorille erityisen tärkeä. Hallituskaudella tullaan myös laatimaan päivitetty kansallinen väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennaltaehkäisyn ja torjunnan toimenpideohjelma, minkä valmistelussa nuorille löytyy luontainen rooli.

Lopuksi 

Nuorten kanssa voidaan toimia monella eri tasolla: nuoria voidaan kuulla ja osallistaa keskusteluihin ja päätöksentekoon, mutta nuoret voivat olla myös aloitteentekijöinä, suunnittelijoina ja toimijoina! On tärkeää, että vaikuttamaan pääsevät sekä ns. tavalliset, monenlaiset nuoret että ns. edustukselliset nuoret.

Nuorisovaltuustojen rooli kasvanee tulevaisuudessa, sillä hallitus haluaa edistää nuorten osallisuutta ja alueellista yhdenvertaisuutta vahvistamalla nuorisovaltuustojen asemaan kunnissa ja hyvinvointialueilla. Monenlaisia nuoria tavoitetaan koulujen ja kolmannen sektorin toimijoiden kautta. On tärkeää tukea nuorten parissa toimivia aikuisia, kuten nuoriso-ohjaajia ja opettajia, kannustamaan nuoria osallistumaan. Myös tähän järjestöillä on hyviä keinoja ja työkaluja tarjolla.

Kannustamme rohkeasti kaikkia hallitusohjelman toteuttamisessa mukana olevia henkilöitä ottamaan nuoria mukaan keskusteluihin sekä valmistelu- ja toimeenpanotyöhön, ja tarvittaessa kysymään apua osallisuustyön käytännön toteuttamiseen alalla toimivilta kolmannen sektorin organisaatioilta. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama Osallisuuden osaamiskeskus on yksi monista toimijoista, joka voi auttaa. Toivotamme hyvää uutta hallituskautta!

Kirjoittajina ovat Nuorten Akatemian kehittämispäällikkö Mikko Sääskilahti ja osallisuusasiantuntija Antti Ollikainen, jotka molemmat työskentelevät Osallisuuden osaamiskeskuksessa.

Teksti julkaistu aiemmin Nuorten Akatemian nettisivuilla.

Keväinen Kööpenhamina nuorten ehdoilla

Festivaali

Osallisuuden osaamiskeskus (OSKE) osallistui 21.-22.4.2023 Kööpenhaminassa järjestetyille
Ungdommens Folkemøde NORD nuorten demokratiafestivaaleille. Ungdommens Folkemøde NORD on
demokratiafestivaali, jossa pohjoismaiden nuoret jakavat kokemuksia ja inspiraatiota työpajoissa,
keskusteluissa ja ohjelmissa. Kahden päivän aikana käsiteltiin yhdessä järjestöjen ja aktivistien kanssa
useita Pohjoismaiden haasteita.

Ungdommens Folkemøde on aiempina vuosina ollut osa suurempaa Folkemøde-festivaalia, joka on
Suomi-areenan tyyppinen Tanskan yhteiskunnallinen festivaali, jossa poliitikot, järjestöt ja kansalaiset
kokoontuvat keskustelemaan ajankohtaisista kysymyksistä. Tänä vuonna järjestetty itsenäinen
Ungdommens Folkemøde NORD on pilottiprojekti, jolla on tavoitteena tulla uudeksi vuosittain
toistuvaksi tapahtumaksi ja kiertää eri pohjoismaita.

Ungdommens Folkemøde NORDin tarkoituksena on tarjota nuorille mahdollisuus osallistua
yhteiskunnalliseen keskusteluun ja vaikuttaa päätöksentekoon. Festivaalilla on monenlaisia tapahtumia,
kuten paneelikeskusteluja, työpajoja ja luentoja, joissa käsitellään erilaisia aiheita. Tänä vuonna aiheina
olivat erityisesti vastuullisuus ja tulevaisuus, identiteetti ja tasa-arvo sekä hyvinvointi ja luovuus.

Nuoret nauttivat festarin rennosta tunnelmasta sään hemmotellessa. Festarialue sijaitsi urbaanilla
nuorille tarkoitetulla alueella Fredriksbergin laidalla. Tunnelmaa siivitti mm. livemusiikki, katuruoka sekä
Kööpenhaminalle ominainen katutaide.
OSKEa edusti Nuva ry:n sekä SPR:n Nuorten turvatalon Digiraadin työntekijät Susanna, Ee ja Henriikka.
Pisteellä nuoret kirjoittivat viestejä päättäjille sekä viihdyttiin mielenkiintoisten keskustelujen ja
esitysten äärellä.

Samat huolet

Pohjoismaat tunnetaan yleisesti korkeasta elintasosta, tasa-arvoisesta yhteiskunnasta ja vakaasta
taloudesta. Vaikka nuorilla onkin Pohjoismaissa monia etuoikeuksia, heillä on myös samankaltaisia

huolia ja viestejä päättäjille kuin Suomessa ja muuallakin maailmassa. OSKE pyysi omalla pisteellään
festivaalivieraita jättämään terveisensä ja ratkaisuehdotuksia päättäjille.

Ylivoimaisesti päättäjiltä toivotaan tekoja, ei tyhjiä puheita ja lupauksia:

”Hyvät maailman johtajat, missä on muutos?
Etsin sitä kaikkialta mutta ei jälkeäkään.
Miksi puhutte asioiden aikaansaamisesta mutta
silti ette tee mitään ja vain valitatte.
Olkaa hiljaa ja tehkää sen sijaan jotain. Koska NUORET
alkavat suuttua ja haluavat muutosta!
Olkaa maailman johtajia, joita kuvittelette olevanne, sillä nyt se tuntuu selvältä unelta.
-Turhautunut nuoriso”

”Dear world leaders
Where’s the change?
Looking everywhere but no trace.
Why are you speaking of accomplishing things.
Yet you do nothing and stil complain.
Please keep quiet and start doing some things. Because YOUTH
are getting angry and looking for change!
Be the world leaders you picture to be as of now it feels like a lucid dream,
-frustrated youth”

”Lopettakaa maapallomme tuhoaminen!” kirjoittaa yksi nuori. Kirjeitä kirjoitettiin suoraan päättäjille,
niin pitkiä kuin lyhyitä, mutta monet nuoret ilmaisivat viesteissään turhautumistaan sekä huolta
tulevaisuudesta. Nuoret vaativat tekoja päättäjiltä ja pyytävät, että myös nuoria kuullaan
päätöksenteossa.

Monet nuoret ovat huolissaan ilmastonmuutoksesta, ympäristön tilasta ja kestävän kehityksen
edistämisestä. Nuoret haluavat, että päättäjät tekevät konkreettisia toimia ilmastonmuutoksen
torjumiseksi ja ympäristön suojelemiseksi. Huolissaan ollaan elämän epävarmuudesta ja tulevaisuuden
mahdollisuuksista.

Nuoret haluavat myös olla mukana päättämässä asioista, jotka vaikuttavat heidän elämäänsä. He
haluavat, että päättäjät ottavat heidän mielipiteensä huomioon päätöksenteossa ja että heillä on
mahdollisuus osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Pohjoismaiden nuoret käyttävät erilaisia tapoja viestittääkseen huolensa ja toiveensa päättäjille.
Sosiaalinen media, mielenosoitukset ja nuorisovaltuustojen toiminta ovat esimerkkejä siitä. Nuoret
haluavat olla mukana luomassa tulevaisuuttaan ja vaikuttaa yhteiskunnallisiin päätöksiin.

Alkuperäiskansojen nuoret mukaan päätöksentekoon

OSKE jakoi esittelykonttinsa Grönlannin Punaisen Ristin nuorten ja AVALAK Kobenhavn – Grönlannin
opiskelijat Kööpenhaminassa kanssa. Grönlannin nuoret kertoivat lavaohjelmassaan, miten
alkuperäiskansojen nuorten huolet Pohjoismaissa eroavat jonkin verran muiden nuorten huolista.
Alkuperäiskansojen nuoret kohtaavat usein haasteita, jotka liittyvät heidän kulttuuriperintöönsä,
identiteettiinsä ja yhteiskunnalliseen asemaansa. Samoja haasteita kokevat myös saamelaisnuoret.

Monet nuorista ovat huolissaan oikeudestaan säilyttää ja harjoittaa omaa kulttuuriaan. He haluavat, että
heidän kulttuuriperintönsä ja perinteensä tunnustetaan ja kunnioitetaan yhteiskunnassa. Moni on
huolissaan myös siitä, että heidän kielensä ja perinteensä saattavat hävitä sukupuuttoon.

Alkuperäiskansojen nuorten yhteiskunnallinen asema on usein haastava. Monet alkuperäiskansojen
nuoret elävät syrjäisillä alueilla, joilla on vähän työpaikkoja ja palveluita. Heillä voi olla myös vaikeuksia
päästä koulutukseen tai saada laadukasta terveydenhuoltoa. Tämä voi johtaa nuorten syrjäytymiseen ja
vaikeuksiin löytää merkityksellistä tekemistä.

Lisäksi monet alkuperäiskansojen nuoret ovat huolissaan ympäristön tilasta ja kestävästä kehityksestä.
Monet yhteisöt ovat riippuvaisia luonnosta ja elinkeinoista, jotka perustuvat luonnonvarojen käyttöön.
Nuoret haluavat varmistaa, että nämä luonnonvarat ovat käytettävissä myös tuleville sukupolville.

Alkuperäiskansojen nuoret käyttävät monia eri tapoja ilmaistakseen huolensa ja vaikuttaakseen
yhteiskuntaan. Monet nuoret ovat mukana järjestöissä ja yhteisöissä, jotka työskentelevät
alkuperäiskansojen oikeuksien puolesta. He ovat myös mukana vaikuttamassa päätöksentekoon ja
haluavat varmistaa, että heidän äänensä kuullaan.

On tärkeää, että alkuperäiskansat otetaan huomioon yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja että heillä
on mahdollisuus osallistua päätöksentekoon. Yhteiskunnan on myös tärkeää varmistaa, että
alkuperäiskansat saavat tarvitsemansa palvelut ja että heidän kulttuurinsa ja perinteensä säilyvät ja
kunnioitetaan.

Kohtaamisia ja turvallista arkea – nuorten viestejä aikuisille kevään työpajoista

Tänä keväänä Osallisuuden osaamiskeskuksen toimija Suomen Nuorisovaltuustojen Liitto on toteuttanut yhteensä yli 30 eri työpajaa nuorille erilaisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Tässä blogissa kerrotaan tarkemmin mitä Nuva ry:n oske-työntekijät oppivat kevään työpajoista.

Osallisuuden osaamiskeskus on toteuttanut tällä toimintakaudella nuorten työpajoja, joissa pohditaan nuorten kanssa yhdessä, mihin yhteiskunnallisiin ja alueellisiin asioihin nuoret haluavat vaikuttaa ja ideoidaan ratkaisuja nuorten sanoittamiin ongelmiin. Tänä keväänä työpajoissa on käsitelty aiheita ilmastonmuutoksesta mielenterveyteen ja kohdattu yhteensä yli 700 nuorta ympäri Suomea.

Kuntaprosessityöpajoissa kehitettiin kuntia

Tänä keväänä Osallisuuden osaamiskeskus on ollut mukana useammassa kuntaprosessissa Jyväskylässä, Inkoossa, Kaustisten seutukunnassa ja Imatralla. Kuntaprosessit koostuvat yleensä kolmesta työpajasta, jossa ensimmäisessä kuullaan kunnan nuoria, toisessa keskustellaan päättäjien kanssa ja kolmannessa saatetaan päättäjät ja nuoret yhteen. Näiden lisäksi osaamiskeskus on pitänyt myös kouluille omia työpajoja esimerkiksi ilmastoteemasta.

”Aikuiset voisivat kuunnella, mitä nuoret haluavat eikä luulla tietävänsä itse mitä nuoret haluavat”

nuoren kommentti kuntaprosessityöpajasta

Kuntaprosessityöpajoissa tänä keväänä nousi aiheiksi nuorten oikeus olla ja käyttää tilaa. Jokaisessa työpajassa nousi nuorisotilojen tärkeys omassa kunnassa merkityksellisenä paikkana viettää vapaa-aikaa ja hengailla kavereiden kanssa. Harrastusmahdollisuudet ja niiden vähyys myös puhuttivat nuoria.

Aikuisten ja nuorten välinen vuoropuhelu nousi myös selkeäksi kehityskohteeksi kuntaprosesseissa. Nuoret toivoivat enemmän kohtaamisia erityisesti päättäjien kanssa ja dialogin lisäämistä nuorten ja aikuisten välille.

Yhteistyöpajoja järjestöjen kanssa

Viimeisenä hankevuonna olemme tavoittaneet nuoria erilaisten harrasteyhteisöjen ja järjestöjen kautta. Tänä keväänä työpajoja on toteutettu esimerkiksi Romaniyhdistyksen, SPR Nuorten ja Loisto setlementin kanssa. Työpajoissa on käsitelty tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, sekä nuorten osallistumista järjestötoimintaan.

”Ongelmista kasvaa epävarma trolli, joka pelkää elää elämäänsä”

nuoren kommentti työpajassa

Järjestötyöpajoissa nostettiin esiin esimerkiksi syrjintäkokemuksien vaikutusta mielenterveyteen sekä vähemmistönuorten vaikuttamismahdollisuuksia. Työpajassa nuoret painottivat turvallisten aikuisten ja kannustuksen merkitystä nuorten elämässä.

Myös nuorien osallisuus järjestötoiminnan kehittämiseen puhututti nuoria. Osaamiskeskuksen työpajassa SPR Nuorten yleiskokouksessa kehitettiin esimerkiksi keinoja nuorten osallistamiseksi, jotka ovat lähteneet eteenpäin järjestön johdon käsiteltäväksi.

Uudet konseptit ja tutut kasvot

Osaamiskeskuksella oli myös ilo olla mukana Nuvan Aktiivipäivillä Kuopiossa. Aktiivipäivien työpajoissa pureuduttiin nuorisovaltuutettujen kanssa esimerkiksi erilaisiin vaikuttajarooleihin, lobbaamiseen sekä kehitettiin ratkaisua niinkin suureen aiheeseen kuin suomalaiseen demokratiaan.

Osaamiskeskus on myös kokeillut tänä keväänä uusia työpajakonsepteja ja -menetelmiä. Tänä keväänä on pilotoitu esimerkiksi neljä avoimen vaikuttamisiltaa, jotka ovat olleet kaikille vaikuttamisesta kiinnostuneille nuorille. Verkossa pidettävissä vaikuttamisilloissa on käsitelty esimerkiksi vaaleissa, koulussa ja kunnassa vaikuttamista sekä vaikuttavaa viestintää. Työpajoissa käytettyjä menetelmiä kerätään ensi keväänä julkaistavaan menetelmäpankkiin.

”Oli todella kiinnostava ja ajatuksia herättävä tilaisuus, jonka ansioista tulen vaikuttamaan varmasti entistä aktiivisemmin”

– palautetta työpajasta

Vaikka kevään työpajoissa käsiteltiin paikoin todella vaikeita teemoja, niin työpajoista paistoi läpi kuitenkin toivo paremmasta. Lisäämällä turvallisten aikuisten määrää, tarjoamalla turvallisia hengailupaikkoja ja mielekkäitä harrastusmahdollisuuksia, lisäämällä dialogia sekä kannustamalla nuoria tuomaan omat mielipiteet esiin voidaan vaikuttaa jo todella suuresti nuoren elämään ja hyvinvointiin.


Osallisuuden osaamiskeskuksen työpajat jatkuvat syksyllä. Mikäli sinulla on nuorten ryhmä, joka voisi olla kiinnostunut tilaamaan työpajan, ota yhteyttä osallisuussuunnittelija Camilla Bergmaniin.

Tämä blogi on julkaistu myös Suomen Nuorisovaltuustojen Liiton blogissa 23.05.2023.

Lasten ja nuorten kuuleminen osana Espoon seurakuntien strategiaprosessia

Olarin srk:n päiväkerholaisten mielestä kirkossa puhutaan, piirretään, leikitään, silitetään, rokataan, lauletaan, pelataan, soitetaan pianoa, rummutetaan ja syödään. Kirkossa ollaan kavereiden kanssa, istutaan, katsellaan, tanssitaan tossut jalassa, mennään parkouria, rukoillaan, sytytetään kynttilä ja Jeesus on mukana”.    

Ohessa on yksi esimerkki vastauksista, joita saimme, kun selvitimme lasten ja nuorten ajatuksia kirkosta ja seurakunnasta. Luottamushenkilöt totesivat, että tuollaisessa kirkossa hekin viihtyisivät. Espoon seurakunnissa toteutettiin vuosien 2021–2022 aikana laaja strategiaprosessi, johon osallistuivat työntekijät (550), luottamushenkilöt (n. 100), alueilla asuvat aikuiset, lapset ja nuoret.  

Kuva 1: Kuulemisessa hyödynnettiin luovia menetelmiä.

Strategian valmistelu

Osana strategian valmisteluja Espoon seurakuntien työntekijät toteuttivat haastattelututkimuksen keväällä 2021. Tutkimus oli suunnattu yli 16-vuotiaille ja siihen osallistui n. 500 espoolaista, joista 16–18-vuotiaita oli vain muutama. Lapsiasiahenkilöinä havahduimme huomaamaan, että haastattelussa ei lainkaan tullut esille lasten ja nuorten mielipiteet ja unelmat. Jotta lasten ja nuorten ääni sekä ajatukset saadaan kuuluviin, oli mielestämme ensisijaisen tärkeää kuulla heitä itseään.  

Strategia astui voimaan vuoden 2023 alusta ja sen toivotaan vaikuttavan Espoon seurakuntien jäseniin ja alueiden asukkaisiin, myös lapsiin ja nuoriin. Espoon väestö on nuorempaa, lapsia on suhteellisesti enemmän ja ikääntyneitä vähemmän kuin Suomessa keskimäärin. Uudet espoolaiset ovat pääsääntöisesti 18—44-vuotiaita.​ Kaupunkirakenteen muutoksilla on vaikutuksia myös Espoon seurakuntien toimintaan. Kaupungin väestö kasvaa muuttoliikkeen seurauksena, josta valtaosa on vieraskielisiä (esim. palkataan eri kieli- ja kulttuuritaustaisia työntekijöitä, huomioidaan perheiden moninaisuus, sateenkaarevatyö).

Strategia ohjaa seurakuntien toimintaa seuraavat vuodet (2023–2030), ja siksi erityisen tärkeää oli arvioida ennakolta sen vaikutuksia lasten ja nuorten elämään. Strategian avulla voidaan vaikuttaa myönteisesti lasten ja nuorten hyvinvointiin, osallisuuteen ja hengelliseen kasvuun.

Lapsille ja nuorille suunnattujen työskentelyjen teemat nousivat koko strategiaprosessin linjausten pohjalta:

1. Olemme hengellinen yhteisö, joka rakastaa lähimmästä

2. Nuoret sukupolvet osana yhteisöä

3. Espoon seurakunnat ovat monikielisiä yhteisöjä

4. Viestintämme on rohkeaa ja puhuttelevaa

5. Turvallisen kohtaamisen seurakunta

6. Kannamme vastuuta luomakunnasta

7. Toimitila-ajattelumme uudistuu

8. Verkostomme vahvistuvat                                        

Kuulemisen toteutus

Koska meillä ei ollut valmiita toimintamalleja ja menetelmiä, kehitimme uudet tavat toteuttaa lasten ja nuorten kuuleminen. Pedagogiset menetelmät valittiin huomioiden lasten ikä- ja kehitystaso. 

Kasvatuksen asiantuntijat Tiina ja Mano valmistelivat kaikki työskentelyt ja siihen tarvittavat materiaalit sekä analysoivat tulokset. Kuulemisen toteutuksista vastasivat seurakunnan työntekijät. 

Työskentelyjä toteutettiin varhaiskasvatuksessa, partiossa, rippikoulussa, perheryhmissä sekä nuorten vaikuttaja/aktiivi nuorten ryhmissä. 

Esimerkkejä kuulemisen toteutuksesta

Varhaiskasvatusikäiset 

  • 2–5-vuotiaiden lasten kanssa pohdittiin esimerkiksi:
    • Millainen on turvallinen paikka?
    • Miten olla ystävä toiselle?
    • Millaisessa kirkossa on hauska olla?
    • Keitä ihmistä pitäisi auttaa?
  • Toiminta: piirtäminen, maalaaminen ja sadutus. Varhaiskasvattajat dokumentoivat​ toimintaa.

Rippikouluikäiset

  • 14–15-vuotiaiden kysymykset:
    • Kuinka seurakunnan pitäisi toimia suhteessa luontoon?
    • Millaiseen kirkkoon on hyvä kuulua?
    • Millaiseen nuorisotoimintaan haluaisit osallistua?
    • Kuinka kirkon pitäisi kertoa toiminnastaan nuorille?
  • Toiminta: Rastirata/toiminnallinen -työskentely isosten ja rippikouluryhmän kanssa​. Isonen/ohjaaja dokumentoi työskentelyt.

Kuva 2: Esimerkki rippikoululaisten työskentelyn tuotoksesta.

Kuulemisen keskeisiä löytöjä

  • Nuorten mielestä erityisen tärkeää on auttaa vaikeuksissa olevia lapsiperheitä ja nuoria tai aikuisia, joilla on mielenterveysongelmia.  
  • Lapset ja nuoret ovat myös itse valmiita auttamaan omien voimavarojensa mukaan. 
  • Nuoret toivovat nuorilähtöistä hengellistä elämää, jossa on huomioitu nuorten elämänrytmi ja heitä kiinnostavat ilmiöt. 
  • Seurakunnan työntekijöiden sekä luottamushenkilöiden tulisi enemmän kiinnittää huomiota lasten ja nuorten vaikutusmahdollisuuksiin. 
  • Toivotaan, että kaikki ovat tervetulleita katsomuksesta ja kulttuuritaustasta riippumatta. 
  • Luonto koetaan pyhänä. Ihminen ei tule toimeen ilman luontoa. Nuoret ovat tietoisia ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja huolissaan elinympäristön tulevaisuudesta. Lapset ja nuoret ajattelevat pystyvänsä vaikuttamaan ympäristöön myös omalla toiminnallaan.   
  • Luonto koetaan tärkeäksi toimintaympäristöksi, jossa on hyvä rauhoittua, leikkiä ja tutkia sekä syödä yhdessä. Toivotaan, että seurakunnat hyödyntäisivät enemmän luontoa/lähimetsää erilaisiin tapahtumiin ja toimintaan. ”Luontoa olisi hyvä kohdella samalla tavalla kuin kaveriakin, ihan kuin seurana olisi ihminen” (partiolaiset). 
  • Turvalliset aikuiset ovat lapsille ja nuorille tärkeitä. Rento, vastaanottava, syrjimätön ja tasa-arvoinen ilmapiiri luo turvallisuutta.  
  • Nuorten ajatuksia: ”Kun kipuilen, niin saan tukea – ei jätetä yksin pohdintojen ja epäilysten kanssa”. ”On lupa ihmetellä ja kyseenalaistaa, mutta samalla koetaan olevan turvassa”. 
  • Nuorten mielestä on tärkeää, että lapset ja nuoret ovat mukana viestinnän suunnittelussa ja sanoituksessa työntekijöiden kanssa. Seurakuntien olisi hyvä olla mukana muissakin kuin kirkon omissa some-kanavissa. Erityisesti nuoret kaipaavat turvallista ja läsnä olevaa aikuista heidän käyttämillään alustoilla (esim. Seam, Reddit, TikTok).  

Kuulemisen vaikutukset

  • Rippikoulun tavoitettavuustutkimus (2023–2024), jossa hyödynnetään lasten ja nuorten kuulemisen tuloksia.
  • Nuorten ja nuorten aikuisten hyvinvoinnin tukeminen: Siirrämme painopistettä nuorten mielenterveyden edistämiseen ja tukemiseen sekä sosiaaliseen vahvistamiseen. -> Suunnitteilla taloudellisesti mittava hanke.
  • Nuorten ja nuorten aikuisten jaksamista ja elämän hallintaa tukevien palveluiden määrän lisääminen seurakuntien toiminnassa.
  • Lasten ja nuorten kuulemista ja lapsivaikutusten arviointia vahvistetaan esim. uusien luottamushenkilöiden perehdytys.
  • Lapset ja nuoret mukaan viestinnän suunnitteluun ja sanoitukseen. Viestimme tavalla, joka puhuttelee nuoria ja nuoria aikuisia.
  • Puolustamme lasten oikeutta hyvään tulevaisuuteen kestävän kehityksen näkökulmasta (Seurakuntayhtymän ympäristöohjelma).
  • Luontohengellisyys hanke: Pyhiinvaellusreittien ja muun luontohengellisyyden kehittäminen
  • Seurakuntien perhetoimintaan lisätään luontoympäristössä toteutettavaa toimintaa esim. tapahtumia, perheiden pyhiinvaelluksia ja luonto liikuntakerhoja, joissa yhdistyy ruokailu.
  • Seurakunnan läsnäolo kaikilla Espoon asuinalueilla (henkilökohtainen kohtaaminen). Olemme entistä enemmän läsnä muualla kuin omissa tiloissa esim. kauppakeskukset, perhekeskus, kirjastot.

Kuva 3: ”Luontoa olis hyvä kohdella samalla tavalla kuin kaveriakin, ihan kuin seurana olis ihminen”. ​Esimerkki partiolaisten työskentelystä.

The kiteytys 

Strategian valmisteluissa ja toimeenpanossa on tärkeää lasten ja nuorten osallisuus, kuuleminen sekä lapsivaikutusten arviointi. Lisäksi seurakunnissa käytettävä Polku-toimintamalli tarjoaa välineitä lasten ja nuorten yhä parempaan huomioimiseen.  

Toivomme, että yhä laajemmin yhteiskunnassa lapset ja nuoret otetaan tosissaan, kuullaan heitä ja heidän unelmiaan. Toivomme, että kuuleminen vaikuttaa oikeasti käytännön ratkaisuihin. Lisäksi toivomme, että säännöllisesti arvioidaan kuulemisen vaikutuksia lasten ja nuorten kanssa.

Blogin kirjoittajat Espoon seurakuntayhtymän kasvatuksen asiantuntijat Tiina Hänninen ja Mano Laukkarinen.  Tehtävämme on koordinoida, kehittää ja tukea seurakuntien varhaiskasvatusta, perhetyötä- ja toimintaa, kouluyhteistyötä, nuoriso- ja erityisnuorisotyötä, seurakuntien partiotoimintaa, nuorten aikuisten toimintaa. Lisäksi toimimme yhtymäviraston lapsiasiahenkilöinä.

Osallisuuden osaamiskeskus NUORI2023-messuilla, tule moikkaamaan!

Osallisuuden osaamiskeskus osallistuu NUORI2023-messuille. Messupisteemme löydät Nuori-messuilla numerolla 55. Tässä tärppiblogissa kerromme, miksi kannattaa pysähtyä pienten tarjoilujen lisäksi kannattaa pysähtyä jutulle! Nuorten osallistuminen ja vaikuttaminen omaan ympäristöön toteutuu hyvin usein aikuisten asettamissa raameissa. Toimintamallit nuorten mukaan ottamiseen päätöksentekoon vaihtelevat Suomessa suuresti. Osallisuuden osaamiskeskus on edistänyt nuorten osallisuutta viimeisen kolmen vuoden aikana julkishallinnossa törmäyttämällä kunnissa nuoria ja viranhaltijoita ja päättäjiä ja auttanut kuntia ympäri Suomen luomaan nuorilähtöisiä toimintamalleja.

Esittelemme messupisteellä kokemuksia oikeusministeriön uudesta Digiraati-alustasta.

Digiraati on verkkopalvelu, jossa voit osallistua keskusteluun erilaisista ajankohtaisista aiheista. Palvelun tarkoituksena on tarjota kaikille alle 29-vuotiaille nuorille yhdenvertainen mahdollisuus saada äänensä kuuluviin yhteiskunnallisissa kysymyksissä. Palvelu on oikeusministeriön hallinnoima ja tällä hetkellä kehitysvaiheessa.

Osallisuuden osaamiskeskus toteuttaa digiraatikeskusteluja nuorille ja avustaa järjestöjä ja julkisia toimijoita kuten kuntia ja ministeriöitä Digiraadin käyttöönotossa. Messupisteellä kerromme kokemuksia Digiraadeista sekä tuomme nuorten ääntä aiheista, joista Digiraadeissa on keskusteltu.

Digiraadin käyttöönoton itseopiskelumateriaali julkaistaan Nuoripäivien jälkeen 24.4.!

Tavoitteena parantaa päättäjien ja viranhaltijoiden kykyjä ottaa nuoret mukaan päätöksentekoon ja vahvistaa nuorten vaikuttamisen taitoja

Olemme kouluttaneet kuntien johtavia viranhaltijoita ja päättäjiä nuorten osallisuuden edistämisessä sekä fasilitoineet yhteiskehittämistyöpajoja, joissa nuoret ja kuntien viranhaltijat ja päättäjät ovat yhdessä kehittäneet ratkaisuja osallisuuden edistämiseen. Lisäksi olemme tukeneet ministeriöitä nuorten kuulemisessa valtakunnallisesti.

Yhtenä osaamiskeskuksen tavoitteena on myös vahvistaa nuorten taitoja vaikuttaa sekä kerätä 1000 ratkaisua nuorilta päättäjille. Messupisteellä esittelemme, mitä ratkaisuja nuoret ovat nostaneet ja mitä kokeiluja päättäjät ja nuoret yhdessä ovat kunnissa lähteneet toteuttamaan!

Messupisteellämme pääset keskustelemaan nuorten osallisuuden edistämisestä.

Jos sinua kiinnostaa Digiraadin kokeileminen omassa organisaatiossasi, tarvitset tukea nuorten osallisuuden edistämiseen omassa organisaatiossasi tai vinkkejä ja kokemuksia kuinka nuorten ääni kuuluu paremmin päätöksenteossa, tule moikkaamaan meitä NUORI2023-messuilla!

Lisätietoa:

Antti Ollikainen
antti.ollikainen@nuortenakatemia.fi
+358 50 3384485

Pirjo Kovalainen
pirjo.kovalainen@ouka.fi
+358 44 703 8303

Henriika Lassinharju
henriika.lassinharju@redcross.fi
+358 40 1685728

Kuva: Antti Närhi /Allianssi ry

Digiraati apuna nuorten kuulemisessa –
lue opit hyvinvointialueiden kokeiluista

Hyvinvointialueet, kunnat, ministeriöt ja monet muut organisaatiot haluavat kuulla nuoria erilaisissa asioissa. Yksi keino siihen on Digiraati, oikeusministeriön ylläpitämä uusi, vielä kehitteillä oleva verkkopalvelu. Kohti nuorten hyvinvointialueita -hanke on tukenut ensimmäisiä hyvinvointialueiden Digiraati-kokeiluja. Kokosimme piloteista tärkeimmät opit talteen Digiraadista kiinnostuneille.

Digiraadissa nuoret keskustelevat ennalta sovitusta aiheesta anonyymisti ja ohjatusti suljetulla verkkoalustalla noin viikon tai kahden ajan. Keskustelun pohjalta fasilitaattorit laativat loppulausuman eli anonyymin yhteenvedon keskustelussa nousseista näkemyksistä. Julkinen loppulausuma välitetään päättäjille ja muille, joiden olisi hyvä kuulla nuorten ajatuksia aiheesta.

Nuoret ovat erilaisia eikä mikään yksittäinen työkalu tai vaikuttamiskanava sovi kaikille nuorille. Onkin tärkeää, että hyvinvointialueet ja muut julkishallinnon organisaatiot tarjoavat monipuolisia osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Anonyymiyden, digitaalisuuden ja keskustelun ohjaamisen vuoksi Digiraati voi sopia monille nuorille, jotka eivät koe erilaisissa vaikuttajaryhmissä toimimista tai esimerkiksi tapahtumien ja tilaisuuksien kautta vaikuttamista luontevaksi.

Alkusyksystä 2022 Pohjois-Savon ja Kainuun hyvinvointialueet tarttuivat ensimmäisinä haasteeseen ja ottivat Digiraadin kokeiluun kuullakseen nuorten näkemyksiä hyvinvointialueen strategiaan. Helmikuussa 2023 Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue järjesti Digiraati-pilotin mielenterveys- ja riippuvuushoidon palveluiden kehittämiseksi. Kohti nuorten hyvinvointialueita -hanke oli tukena näiden kokeilujen järjestämisessä, ja kokosimme piloteista tärkeimmät opit Digiraadista kiinnostuneille.

  1. Varaa viestintään aikaa ja paukkuja

Vaikka Digiraati olisi hienosti suunniteltu, siitä ei ole hyötyä, jos viesti siitä ei tavoita nuoria, eikä kukaan ilmoittaudu mukaan keskusteluun. Onkin tärkeää panostaa markkinointiviestintään.

Tuskin kukaan nuori seuraa hyvinvointialueen omia verkkosivuja, some-kanavia tai uutiskirjeitä. Siksi nuoret tavoittaakin paremmin erilaisten verkostojen ja kontaktien avulla. Verkostojen ja kuntakontaktien kartoittaminen Digiraati-viestintää varten on muutenkin hyödyllinen harjoitus, koska yhteyksien vahvistamisesta voi olla hyötyä hyvinvointialueen toiminnassa myös jatkossa.

Selkeä ja visuaalisesti kiinnostava mainoskuva tai vaikkapa video kiinnittää nuoren huomion helpommin kuin aikuismainen sähköpostiviesti. Viestinnän suunnittelussa voi kysyä apua nuorilta itseltään, esimerkiksi hyvinvointialueen nuorisovaltuustolta. Etelä-Pohjanmaalla Digiraatia mainostettiin nuorten itse tekemällä videolla.

Vie kuitenkin aikaa, ennen kuin nuoret kuulevat digiraadista eri kanavista ja innostuvat ilmoittautumaan mukaan, eli markkinoinnille kannattaa varata kokeilussa reippaasti aikaa. Myös pieni porkkana, vaikkapa viiden euron arvoinen lahjakortti kauppaan tai kioskiin, voi houkutella osallistumaan.

2. Yhdessä tekeminen kannattaa

Digiraadin suunnittelussa ja toteutuksessa päävastuu on usein osallisuustyöstä vastaavalla tai esimerkiksi hyvinvointialueen nuorisovaltuuston ohjaajalla. Ei ole kuitenkaan syytä jättää raatia vain yhden työntekijän harteille. Useamman henkilön kokoonpanolla saadaan eri näkökulmia ja ideoita, mikä vahvistaa kokeilun vaikuttavuutta ja vähentää yksittäisen työntekijän vastuuta.

Koska markkinointiviestinnällä on tärkeä rooli, olisi hyvä sitouttaa mukaan joku organisaation viestintäyksiköstä. Riippuen keskustelun aiheesta on hyvä pyytää mukaan myös palveluiden kehittämisestä vastaavia työntekijöitä. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan mielenterveysaiheisessa Digiraati-kokeilussa mielenterveyspalveluiden kehittäjät olivat itse fasilitoimassa keskustelua, jolloin he pääsivät suoraan kuulemaan nuoria ja kysymään heiltä tarkentavia kysymyksiä palveluihin liittyen. Myös nuoria voi pyytää mukaan Digiraadin suunnitteluun – esimerkiksi nuorisovaltuutetut osaavat usein aikuisia paremmin arvioida, millaiset kysymykset ovat nuorille helposti lähestyttäviä tai millainen viestintä voisi toimia.

Kaikkien ei toki tarvitse olla mukana kaikessa, jotta prosessista ei tule turhan raskasta. Osa kokoonpanosta voi olla mukana vaikkapa vain yhdessä tai kahdessa suunnittelusessiossa, ja vain parin hengen ydintiimi mukana ideoinnista arviointiin saakka. Lisäksi esimerkiksi hyvinvointialueen johtoa voi olla vaikea saada mukaan suunnitteluun, mutta heidät voi sitouttaa lukemaan loppulausuman.

3. Suunnittele hyvin mutta kokeile rohkeasti

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty – kliseinen sanonta pätee myös Digiraatiin. Varsinainen keskusteluaika ei ole erityisen hektistä, jos keskustelun runko on mietitty hyvin jo valmiiksi. Toki pitää pystyä reagoimaan keskustelun kulkuun, mutta sekin on helpompaa, jos on etukäteen valmistautunut. Digiraati-pilottien suunnitteluun on tarjolla täydentyvä materiaalipankki ja paljon käytännön apua Kohti nuorten hyvinvointialueita -hankkeelta.

Kaikkea ei voi tietää etukäteen, ja Digiraatiakin kannattaa kokeilla rohkeasti. Kaiken ei tarvitse pilotissa mennä suunnitelmien mukaan, ja epäonnistumisistakin voi oppia. Pilotin jälkeen on hyvä pitää yhdessä vielä purkupalaveri, jossa voi reflektoida sitä, mikä meni hyvin, mitä olisi voinut tehdä paremmin, ja millaisia oppeja kokeilusta jää käteen.

Haluatko kuulla lisää Digiraadista?

Hyvinvointialueiden Digiraati-kokeiluihin liittyen ota yhteyttä Kohti nuorten hyvinvointialueita –hankkeen projektipäällikköön Ella Rouheeseen (050 324 4699 / ella.rouhe@nuortenakatemia.fi) tai osallisuuden asiantuntija Laura Saartoalaan (044 012 4609 / laura.saartoala@nuortensuomi.fi). Voit myös ilmoittautua mukaan testaamaan Digiraati-alustaa: bit.ly/hva-digiraati.

Kuntien digiraadeissa tukena on Pirjo Kovalainen (pirjo.kovalainen@ouka.fi), ministeriöiden digiraadeissa Antti Ollikainen (antti.ollikainen@nuortenakatemia.fi) ja järjestöjen digiraadeissa Satu Rantakärkkä (satu.rantakarkka@redcross.fi). Muiden organisaatioiden edustajana voit ottaa yhteyttä oikeusministeriöön osoitteeseen demokratia.om@gov.fi.

BLOGI: Nuoret osana asukasvuorovaikutusta kuntien eri toimialoilla

Mitä pitäisi tapahtua, että nuorten mielipiteet saataisiin laajasti ja aidosti esiin kunnan palveluita tai lähiympäristöä kehitettäessä? Yksi ratkaisu on poikkihallinnollisuuden ja yhteistyön lisääminen. Nuoret tulisi huomioida kunnan kaikilla toimialoilla. 

Seuratessa kuntien ja kaupunkien eri toimialojen viestintää huomaa nopeasti, että osallistumismahdollisuuksia on olemassa runsaastikin. Kaupunkien tiedotuskanavissa kannustetaan osallistumaan milloin mihinkin: strategiakyselyyn, kaavarungon kuulemistilaisuuteen tai puistosuunnitelman kommentointiin. Osallistuminen on periaatteessa avointa kaikille, vauvasta vaariin. Kuitenkin yhä uudelleen törmätään siihen tilanteeseen, että kyselyyn vastanneista 0 % on alle 18-vuotiaita. Alle 25-vuotiaita vastaajia saattaa olla joukossa yksi tai kaksi. 

Mistä lähteä liikkeelle, jotta nuortenkin ääni saataisiin kuuluviin näissä kaikkia asukkaita koskevissa osallisuusprosesseissa? Meidän täytyy lisätä sekä yhteistyötä että osaamista nuorista ja nuorten osallisuudesta. Osaamista tulee vahvistaa etenkin niillä toimialoilla, joilla nuoria ei yleensä kohdata. Miten saada esimerkiksi viheraluesuunnittelijat, liikenneinsinöörit, hallintoasiantuntijat tai kulttuurintuottajat oppimaan aiheesta lisää, jotta heillä olisi valmiuksia huomioida nuorten vaikuttamismahdollisuudet omassa työssään?

Kokonaisuudessaan tämä osallisuusyhtälö ei ole aivan helppo. Asiantuntijoita, jotka eivät lähtökohtaisesti työskentele nuorten kanssa, ei ole helppoa saada käyttämään aikaa ja resursseja nuorten osallistumiseen panostamiseen. Monella asiantuntijalla ei tunnu riittävän aika edes aikuisten osallistumismahdollisuuksien järjestämiseen. 

Onneksi nuorten osallistuminen on kuitenkin selkeästi perusteltavissa. Esimerkiksi kaupunkisuunnittelun näkökulmasta nuoret ovat tulevaisuuden kaupungin käyttäjiä. Nuoret tulevat elämään nyt suunniteltavassa ympäristössä vuosikymmeniä aikuisten jälkeenkin. Ja onneksi kaikkea ei myöskään tarvitse tehdä yksin. Yksi avaintekijä nuorten osallisuudessa on tehdä yhteistyötä niiden kanssa, jotka nuorten parissa toimivat. Esimerkiksi koulut, nuorisopalvelut ja erilaiset järjestötoimijat ovat oivia yhteistyökumppaneita, joiden kanssa voi suunnitella ja toteuttaa yhdessä. 

Näiden pohdintojen pohjalta lähdin ideoimaan koulutusta, joiden ensimmäiset kokeilut herättivät laajaa kiinnostusta kunnissa. Marraskuussa 2022 järjestettyihin kahteen ensimmäiseen koulutukseen ilmoittautui yhteensä yli 100 innokasta asiantuntijaa ympäri Suomen.

Koulutukset päätettiin kohdentaa aina tietyn toimialan asiantuntijoille, jotta pystytään huomioimaan alan erityiskysymykset. Ensimmäiset nimellä Asukasvuorovaikutus lähiympäristön suunnittelussa – miten saada nuoret mukaan? kulkeneet koulutukset suunnattiin lähiympäristön suunnittelijoille. Kolmen tunnin koulutus tarjosi osallistujille valmiudet saada nuorten näkemykset esiin suunnitteluhankkeissa mahdollisimman helposti. Koulutuksessa käytiin läpi keinoja nuorten tavoittamiseen, käytännön menetelmiä nuorten näkemysten keräämiseen sekä kuultiin, miten tehdä osallistumisesta nuorille kiinnostavaa ja mielekästä. Lisäksi koulutus tarjosi osallistujille konkreettisen työkalupakin oman työn tueksi. 

Koulutuksessa tarkasteltiin nuorten osallistumista myös nuorten näkökulmaan eläytyen. Nuoria ei esimerkiksi välttämättä motivoi vaikuttaa kuntien ja kaupunkien pitkiin ja monimutkaisiin suunnitteluprosesseihin, jos tulokset näkyvät vasta nuorten itsensä aikuistuttua. Tästä syystä osallistuminen on tehtävä helpoksi ja selkeäksi. Sisällöstä voi tehdä nuoriystävällistä ja kiinnostavaa pitämällä asian tiiviinä ja selkeästi rajattuna. Mikä on se näkökulma, johon nuorilla voisi olla sanottavaa? 

Nuorten kannalta myös sanoituksilla on paljon väliä. Sisällöt on ”käännettävä” asiantuntijajargonista arkikielelle, mikä auttaa paitsi nuorten myös aikuisten osallistumisessa. Teoksessa Tehdään kaupunkia! – Arkkitehtuuri monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa (Opinkirjo) ysiluokkalaiset nuoret sanallistavat kaupungin tehtäviä omalla kielellään: ”Arkkitehdin työtä on miettiä ”et miten ne talot asettelee, et esimerkiksi ei niin, et matalia ja korkeita taloja vierekkäin eikä liian lähelle kannata laittaa. Kaavoituksessa mietitään, et mihin tää sopis.” Kieli on yksi tasavertaisen osallistumisen lähtökohdista ja kun ilmaisu on ymmärrettävää, voi osallistuminenkin alkaa kiinnostaa.

Mitä opimme ensimmäisistä koulutuksista? Toiminnallisissa koulutuksissa kokeiltiin käytännössä erilaisia osallistumisessa hyödynnettäviä menetelmiä sekä yritettiin ajatella esimerkiksi nuorten tavoittamista myös laatikon ulkopuolelta. Mitä jos yrittäisit tavoittaa nuoria koululle laitettavan sähköpostin lisäksi lähtemällä itse toimistolta ulos seikkailulle nuorten pariin? Koulutuksessa ideoimme, että nuoria voisi tavoittaa vaikkapa huoltoasemilta, metroasemilta, opiskelijaravintoloista tai frisbeegolfradalta. 

Ryhmät ideoivat myös innostavia osallistumisen menetelmiä konkreettisiin omien töiden ajankohtaisiin suunnitteluprosesseihin. Miten olisi vaikkapa parkour-kävely suunnittelualueella? Tai torikalusteiden suunnittelu kuvanmuokkauksen keinoin? Pohjana voisi olla valokuva tyhjästä torialueesta, jonka päälle kalusteita sommitellaan. Innostavat osallistumismenetelmät ovat yksi osallistumismotivaatiota lisäävä tekijä.

Kaiken kaikkiaan nuorten osallistumisessa on valtava potentiaali. Yhtäältä kuntien eri toimialoilla voitaisiin järjestää osallistumismahdollisuudet nykyistä paremmin nuorille soveltuviksi ja toisaalta nuoret voitaisiin saada vaikuttamaan vielä nykyistä aktiivisemmin. Tämän toteutuminen vaatii työkaluja ja yhteistyötä, mutta myös osaamista.