Vaikuttaminen on enemmän arjen tekoja, mielipiteiden ilmaisua ja yhteisön kehittämistä kuin vaaleja ja poliittisia puolueita. Kuitenkin moni nuori kokee vaikuttamisen kaukaisena ja vaikeana.
Usein vaikuttaminen mielletään liian isoksi ja viralliseksi asiaksi. Emme näe, että pienet teot ja osallistuminen oman oppilaitoksen päätöksiin ovat myös vaikuttamista. Kynnys osallistua nousee, jos vaikuttaminen tuntuu vaikeaselkoiselta tai etäiseltä.
Mitä jos sanon jotain väärin?
Keskustelin mikkeliläisen Emmi Ollikaisen kanssa vaikuttamisesta ja osallistumisesta. Hän opiskelee ammatillisessa oppilaitoksessa. Emmin kokemuksen mukaan nuoret eivät vaikene, koska heitä ei kiinnosta, vaan koska he pelkäävät leimautuvansa.
“Mitä jos sanon jotain väärin?” “Entä jos kukaan ei kuuntele?”
Moni myös kokee, ettei hänen äänensä kuulu tai aikuisia ei oikeastaan kiinnosta, mitä ajattelen. Tämä heikentää kokemusta osallisuudesta ja vähentää halua osallistua.
Aktiivisuutta vahvistava kierre
Emmi kertoi osallistuneensa oppilaitosnuorisotyöntekijän valintaan, jossa nuoret saivat esittää kysymyksiä ja vaikuttaa valintaan. ”Meidän mielipidettämme kuunneltiin”, hän kuvaa kokemustaan. Vaikka lopullisen valintapäätöksen teki esihenkilö, niin jo se, että pystyi olemaan mukana haastattelusta ja olemaan tasavertainen haastattelija tilanteessa, vahvisti tunnetta siitä, että hän pystyi vaikuttamaan oikeasti.
Hyvät kokemukset motivoivat osallistumaan taas uudestaan. Tällaiset myönteiset kokemukset vaikuttamisesta lisäävät itseluottamusta ja uskoa siihen, että oma osallisuus voi todella johtaa muutokseen. Näin voi syntyä aktiivisuutta vahvistava kierre.
Aikuiset ovat osallisuuden mahdollistajia
Rasistiset kommentit ja vitsit ovat oppilaitoksissa valitettavan yleisiä, mikä vaikeuttaa avointa keskustelua ja vaikuttamista. Suvaitsemattomuus erilaisuutta kohtaan on harmillisen tavallista, kertoo Emmi. Ilkeä puhe satuttaa ja jättää toiset syrjään ja ulkopuolisiksi. Maahanmuuttajataustaiset nuoret voivat kokea, että vaikuttaminen ei ole heitä varten, eikä heidän mielipiteillään olekaan väliä. Tällaiset kokemukset ovat raskaita sekä yksilöille että haastavat koko yhteiskuntaa.
Aikuisten tehtävä on taata turvallinen ja yhdenvertainen tila osallistua ja vaikuttaa. Turvallinen ilmapiiri on edellytys sille, että nuoret kokevat voivansa osallistua.
Osallisuus ei voi toteutua turvattomassa tilassa.
Keskustelun aikana Emmi muistuttaa, että nuoret eivät aina uskalla tai edes pysty itse raivaamaan itselleen tilaa yhteiskunnassa. Siksi aikuisten rooli on ratkaiseva, koska aikuiset voivat madaltaa kynnystä osallistua. Päättäjät voivat kuunnella nuoria ja heillä on kaikki avaimet käsissään vaikuttamismahdollisuuksien lisäämiseksi.
Yhteispeliä monessa paikassa
Vaikuttaminen ei ole yksilösuoritus, vaan yhteispeliä. Emmi korostaa, että vaikuttaa voi monessa paikassa. Koulut ja oppilaitokset ovat kaikille nuorille ja siellä pitäisi olla useita tilaisuuksia vaikuttaa. Vapaa-ajallakin on monia paikkoja osallistumiseen.
Vaikuttamisessa on kyse yhteisestä hyvästä, ei vain omasta edusta.
Jokainen mielipide on tärkeä, mutta ne tarvitsevat tilaa tullakseen kuulluiksi.
Teksti: Tiina Karhuvirta
