Mitä pitäisi tapahtua, että nuorten mielipiteet saataisiin laajasti ja aidosti esiin kunnan palveluita tai lähiympäristöä kehitettäessä? Yksi ratkaisu on poikkihallinnollisuuden ja yhteistyön lisääminen. Nuoret tulisi huomioida kunnan kaikilla toimialoilla.
Seuratessa kuntien ja kaupunkien eri toimialojen viestintää huomaa nopeasti, että osallistumismahdollisuuksia on olemassa runsaastikin. Kaupunkien tiedotuskanavissa kannustetaan osallistumaan milloin mihinkin: strategiakyselyyn, kaavarungon kuulemistilaisuuteen tai puistosuunnitelman kommentointiin. Osallistuminen on periaatteessa avointa kaikille, vauvasta vaariin. Kuitenkin yhä uudelleen törmätään siihen tilanteeseen, että kyselyyn vastanneista 0 % on alle 18-vuotiaita. Alle 25-vuotiaita vastaajia saattaa olla joukossa yksi tai kaksi.
Mistä lähteä liikkeelle, jotta nuortenkin ääni saataisiin kuuluviin näissä kaikkia asukkaita koskevissa osallisuusprosesseissa? Meidän täytyy lisätä sekä yhteistyötä että osaamista nuorista ja nuorten osallisuudesta. Osaamista tulee vahvistaa etenkin niillä toimialoilla, joilla nuoria ei yleensä kohdata. Miten saada esimerkiksi viheraluesuunnittelijat, liikenneinsinöörit, hallintoasiantuntijat tai kulttuurintuottajat oppimaan aiheesta lisää, jotta heillä olisi valmiuksia huomioida nuorten vaikuttamismahdollisuudet omassa työssään?
Kokonaisuudessaan tämä osallisuusyhtälö ei ole aivan helppo. Asiantuntijoita, jotka eivät lähtökohtaisesti työskentele nuorten kanssa, ei ole helppoa saada käyttämään aikaa ja resursseja nuorten osallistumiseen panostamiseen. Monella asiantuntijalla ei tunnu riittävän aika edes aikuisten osallistumismahdollisuuksien järjestämiseen.
Onneksi nuorten osallistuminen on kuitenkin selkeästi perusteltavissa. Esimerkiksi kaupunkisuunnittelun näkökulmasta nuoret ovat tulevaisuuden kaupungin käyttäjiä. Nuoret tulevat elämään nyt suunniteltavassa ympäristössä vuosikymmeniä aikuisten jälkeenkin. Ja onneksi kaikkea ei myöskään tarvitse tehdä yksin. Yksi avaintekijä nuorten osallisuudessa on tehdä yhteistyötä niiden kanssa, jotka nuorten parissa toimivat. Esimerkiksi koulut, nuorisopalvelut ja erilaiset järjestötoimijat ovat oivia yhteistyökumppaneita, joiden kanssa voi suunnitella ja toteuttaa yhdessä.
Näiden pohdintojen pohjalta lähdin ideoimaan koulutusta, joiden ensimmäiset kokeilut herättivät laajaa kiinnostusta kunnissa. Marraskuussa 2022 järjestettyihin kahteen ensimmäiseen koulutukseen ilmoittautui yhteensä yli 100 innokasta asiantuntijaa ympäri Suomen.
Koulutukset päätettiin kohdentaa aina tietyn toimialan asiantuntijoille, jotta pystytään huomioimaan alan erityiskysymykset. Ensimmäiset nimellä Asukasvuorovaikutus lähiympäristön suunnittelussa – miten saada nuoret mukaan? kulkeneet koulutukset suunnattiin lähiympäristön suunnittelijoille. Kolmen tunnin koulutus tarjosi osallistujille valmiudet saada nuorten näkemykset esiin suunnitteluhankkeissa mahdollisimman helposti. Koulutuksessa käytiin läpi keinoja nuorten tavoittamiseen, käytännön menetelmiä nuorten näkemysten keräämiseen sekä kuultiin, miten tehdä osallistumisesta nuorille kiinnostavaa ja mielekästä. Lisäksi koulutus tarjosi osallistujille konkreettisen työkalupakin oman työn tueksi.
Koulutuksessa tarkasteltiin nuorten osallistumista myös nuorten näkökulmaan eläytyen. Nuoria ei esimerkiksi välttämättä motivoi vaikuttaa kuntien ja kaupunkien pitkiin ja monimutkaisiin suunnitteluprosesseihin, jos tulokset näkyvät vasta nuorten itsensä aikuistuttua. Tästä syystä osallistuminen on tehtävä helpoksi ja selkeäksi. Sisällöstä voi tehdä nuoriystävällistä ja kiinnostavaa pitämällä asian tiiviinä ja selkeästi rajattuna. Mikä on se näkökulma, johon nuorilla voisi olla sanottavaa?
Nuorten kannalta myös sanoituksilla on paljon väliä. Sisällöt on ”käännettävä” asiantuntijajargonista arkikielelle, mikä auttaa paitsi nuorten myös aikuisten osallistumisessa. Teoksessa Tehdään kaupunkia! – Arkkitehtuuri monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa (Opinkirjo) ysiluokkalaiset nuoret sanallistavat kaupungin tehtäviä omalla kielellään: ”Arkkitehdin työtä on miettiä ”et miten ne talot asettelee, et esimerkiksi ei niin, et matalia ja korkeita taloja vierekkäin eikä liian lähelle kannata laittaa. Kaavoituksessa mietitään, et mihin tää sopis.” Kieli on yksi tasavertaisen osallistumisen lähtökohdista ja kun ilmaisu on ymmärrettävää, voi osallistuminenkin alkaa kiinnostaa.
Mitä opimme ensimmäisistä koulutuksista? Toiminnallisissa koulutuksissa kokeiltiin käytännössä erilaisia osallistumisessa hyödynnettäviä menetelmiä sekä yritettiin ajatella esimerkiksi nuorten tavoittamista myös laatikon ulkopuolelta. Mitä jos yrittäisit tavoittaa nuoria koululle laitettavan sähköpostin lisäksi lähtemällä itse toimistolta ulos seikkailulle nuorten pariin? Koulutuksessa ideoimme, että nuoria voisi tavoittaa vaikkapa huoltoasemilta, metroasemilta, opiskelijaravintoloista tai frisbeegolfradalta.
Ryhmät ideoivat myös innostavia osallistumisen menetelmiä konkreettisiin omien töiden ajankohtaisiin suunnitteluprosesseihin. Miten olisi vaikkapa parkour-kävely suunnittelualueella? Tai torikalusteiden suunnittelu kuvanmuokkauksen keinoin? Pohjana voisi olla valokuva tyhjästä torialueesta, jonka päälle kalusteita sommitellaan. Innostavat osallistumismenetelmät ovat yksi osallistumismotivaatiota lisäävä tekijä.
Kaiken kaikkiaan nuorten osallistumisessa on valtava potentiaali. Yhtäältä kuntien eri toimialoilla voitaisiin järjestää osallistumismahdollisuudet nykyistä paremmin nuorille soveltuviksi ja toisaalta nuoret voitaisiin saada vaikuttamaan vielä nykyistä aktiivisemmin. Tämän toteutuminen vaatii työkaluja ja yhteistyötä, mutta myös osaamista.
