Kategoria: Blogi

Kummiluokat tuovat nuorten viestejä ministerille

Miten nuorten ja ministerin vuoropuhelua voisi kehittää? Tätä kysymystä on lähdetty ratkaisemaan uudenlaisen kummiluokkatoiminnan avulla, jossa liikunta-, urheilu- ja nuorisoministeri käy vuoropuhelua eri puolilla Suomea olevien nuorten kanssa koulujen kautta.

Nuorten osallisuuden edistäminen on tällä hallituskaudella usein esiin nostettu prioriteetti, joka on muun muassa kirjattu Valtakunnalliseen nuorisopolitiikan ohjelmaan (VANUPO) sekä useisiin muihin ohjaaviin asiakirjoihin. Liikunta-, urheilu- ja nuorisoministeri Mika Poutala on toivonut tapaavansa mahdollisimman monta nuorta, ja haluaa kuulla nuorten ajatuksia erityisesti nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi.

Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa, Nuorten Akatemian ja Suomen Punaisen Ristin yhteisessä Nuorten osallisuuden kehittämishankkeessa (Nuoske) on tartuttu toimeen. Tiiviissä yhteistyössä ministeriön kanssa on kartoitettu ja kokeillen kehitetty kummiluokkatoiminnan mallia, jossa ministeri voi kuulla nuorten näkemyksiä ja keskustella nuorten kanssa eri aiheista.

Yhdessä keskustelua ja toiminnallisia menetelmiä

Kummiluokkien kanssa on järjestetty työpajoja, joissa nuoret ovat pohtineet ajankohtaisia teemoja ja kertoneet omia näkemyksiään. Nuorten ajatuksia on koottu ja viety ministeriölle. Ministeri on puolestaan vastannut nuorten kysymyksiin ja huoliin.

Ministeri on vieraillut luokassa, toimittanut videotervehdyksiä tai osallistunut tapaamiseen etäyhteyksin.

Viime keväänä alkanutta kokeilua on syksyllä laajennettu, ja mukana on tällä hetkellä kahdeksan eri kummiluokkaa. Ryhmiä on yläkoulusta ja toisen asteen oppilaitoksista eri puolilta Suomea. Teemana on ollut nuorten hyvinvointi. Viime keväänä keskusteltiin syrjinnän ja rasismin vastaisesta työstä sekä tulevaisuususkosta ja tulevaisuuskuvista. Syksyllä aiheina olivat harrastukset ja liikunta sekä uni, ravinto ja jaksaminen.

Kummiluokkatyöpajat ovat olleet toiminnallisia ja reflektointiin kannustavia. Työpajoihin on kuulunut sekä yksilöpohdintaa että keskustelua pienryhmissä, mielipidejanaharjoituksia, luovia harjoitteita ja yhdessä ideointia.

Esimerkiksi tulevaisuususkoa ja tulevaisuuskuvia käsittelevässä työpajassa oppilaat pääsivät erilaisten harjoitusten avulla pohtimaan omaa tulevaisuuttaan:

  • millaisena he näkevät tulevaisuuden
  • mitkä asiat ovat heille tärkeitä ja
  • millaisessa yhteiskunnassa he haluaisivat elää tulevaisuudessa.

Sen jälkeen nuoret pohtivat yhdessä tulevaisuususkoon vaikuttavia tekijöitä. Nuorten ajatuksia vietiin eteenpäin myös aihetta selvittävälle asiantuntijatyöryhmälle. Työpajan lopuksi nuoret pohtivat vielä, mitä voisivat itse tehdä, jotta heidän toivomansa tulevaisuus voisi toteutua.

Yhteistyö mahdollistaa osallisuuden kokemuksen

Kummiluokkatoiminnan tavoitteena on lisätä nuorten osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia valtakunnallisessa päätöksenteossa. Erityisesti pyritään tavoittamaan monenlaisia nuoria eri taustoista ja eri puolilta maata – ei vain niitä, jotka jo muutenkin ovat aktiivisia.

Kokemukset kummiluokkakokeilusta ovat olleet rohkaisevia: nuoret ovat kokeneet tulleensa kuulluiksi ja pitäneet työpajojen toiminnallisuudesta. Ministeri taas on saanut arvokasta tietoa nuorten näkemyksistä.

Kummiluokkatoiminta jatkuu keväällä 2026, jolloin toimintaa kehitetään edelleen. Jos olet kiinnostunut yhteistyöstä kummiluokkatoimintaan liittyen, voit olla yhteydessä Nuoske-hankkeen työntekijöihin.

Kuvalähde Nuorten Akatemia

Kunnollinen kansalainen vai rohkea kyseenalaistaja

Emmi Saastamoisen opinnäytetyö (2025) käsitteli yläkoulun opettajien demokratiakasvatusideologioita.

Opinnäytteessä hyödynnettiin valmista kyselyaineistoja ja viitekehyksenä toimivat demokratiakasvatuksen teorioista erityisesti demokratiakasvatusideologiaan liittyvät teoriat. Demokratiakasvatusideologialla tarkoitetaan uskomuksia siitä, millaisia kansalaisia koulun ja siellä toteutettavan demokratiakasvatuksen tulisi ”tuottaa”.

Aihe on kiinnostava erityisesti nyt, kun eduskunnan kanslian johdolla tehty demokratiakasvatusvisio 2025 on julkistettu Kansallisen demokratiapäivän yhteydessä. Visio jäsentyy kolmeen teemaan. Kasvatus perustuu luotettavaan tietoon, joka on demokratian kivijalka. Tiedon lisäksi kansalaisilla tulee olla tahtoa rakentaa toimivaa yhteiskuntaa ihmisoikeuksia kunnioittaen. Demokratian ylläpitäminen ja kehittäminen vaativat myös toimintaa.

Kansainvälissä tutkimuksissa on havaittu, että demokratiakasvatuksella on mahdollista vaikuttaa nuorten suhtautumiseen politiikkaan. Opetuksessa avoin keskusteluilmapiiri lisää oppilaiden kiinnostusta yhteiskunnallisiin asioihin. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa on havaittu myös erilaisten kouluaktiviteettien kuten harrastamisen  lisäävän myös kiinnostusta yhteiskunnallisiin teemoihin.  Demokratiakasvatuksen on havaittu vahvistavan niiden lasten kiinnostusta yhteiskunnallisiin teemoihin, joiden perheissä ei keskustella politiikasta. Tämä efekti on todennettu myös suomalaisessa tutkimuksessa.

Saastamoisen opinnäyte tarkasteli opettajien demokratiakasvatusta kolmen niin kutsutun demokratiakasvatusideologian avulla eli konservatiivisen, liberaalin ja kriittisen demokratiakasvatuksen kautta. Konservatiivisen ajattelumallin mukaan demokratiakasvatusta toteuttavat opettajat pyrkivät kasvattavan ”kunnon kansalaisia”, jotka toimivat kuten ennenkin on toimittu. Liberaalisti demokratiakasvatuksesta ajattelevat opettajat korostavat puolestaan jokaisen oikeutta tavoitella omanlaista elämää. Heille on tärkeää tukea yksilöiden aktiivista osallistumista, mutta osallistuminen tapahtuu annetuissa rakenteissa. Kriittisen demokratiakasvatuksen opettajat taas ovat niitä, jotka korostavat erityisesti oikeudenmukaisuutta ja sitä, että yhteiskuntaa täytyy muuttaa, jos se nähdään tarpeelliseksi.  Opinnäytetyössä havaittiin, että huolimatta opettajan ajattelumallista, he pitävät demokratiakasvatusta merkittävänä.

Keskustelu lasten ja  nuorten vaikuttamismahdollisuuksista ja niiden edistämisestä on osoittanut, että suomalaiset nuorille tarkoitetut vaikuttamisrakenteet kuten nuorisovaltuustot ovat usein toisintoja aikuisten tavoista toimia. Olemassa olevia malleja on joskus kutsuttu politiikan teon ”korkeakouluiksi”, jotka valmentavat nuoria osallistumaan ennalta päätettyihin rakenteisiin. Toisaalta taitavat ohjaajat voivat hyödyntää näitä rakenteita ja innostaa nuoria vaikuttamaan juuri niihin asioihin, joihin nämä haluavat vaikuttaa. Varsinkin nuoren koulupolun aikana on lukemattomia mahdollisuuksia luottavan tiedon, tahdon ja toiminnan edistämiseen.

Emmi Saastamoinen teki Opinkirjossa korkeakouluharjoittelunsa keväällä 2025

Kuva StockSnap by Pixabay

Kirjallisuus

Saastamoinen, E. (2025) Yläkoulujen opettajien demokratiakasvatusideologia. Tampereen yliopisto, kanditutkielma.

Osallisuus on lapsen ja nuoren oikeus, jonka toteutuminen edellyttää aikuisilta konkreettisia tekoja 

Osallisuus ei toteudu itsestään, vaan se vaatii aikuisilta tietoista tahtoa ja konkreettisia tekoja. Jokaisella lapsella on oikeus tulla kuulluksi ja vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Tämä ei saa jäädä juhlapuheiden tasolle, vaan sen on näyttävä kunnan arjessa ja päätöksenteon rakenteissa.

UNICEFin Lapsiystävällinen kunta -malli (LYK)  tarjoaa kunnille käytännön työkalun lapsen oikeuksien edistämiseen ja lasten osallisuuden vahvistamiseen.

Lasten osallisuutta systemaattisesti

Monissa kunnissa osallisuus toteutuu jo monipuolisesti: oppilaskunnat, nuorisovaltuustot ja lapsiparlamentit ovat vakiintuneita käytäntöjä. Arjen osallisuus on vahvistunut varhaiskasvatuksessa, opetuksessa, nuorisopalveluissa ja muissa palveluissa.

Silti kaikkien lasten ääni ei vielä kuulu YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen edellyttämällä tavalla, ja osallisuuden kokemuksia on parannettava.

“Aikuiset eivät ota lapsia tarpeeksi hyvin huomioon päätöksenteossa. He voisivat kuunnella lapsia paremmin.”– Nuori, UNICEFin kysely Suomessa 2025

Tällä hetkellä 59 kuntaa toteuttaa Lapsiystävällinen kunta -mallia UNICEFin tuella. Malli auttaa tunnistamaan,  missä ja kenen ääni jää helposti kuulumatta. Malli auttaa parantamaan osallisuutta vahvistavia toimintatapoja ja kannustaa toteuttamaan esimerkiksi osallistavia kyselyitä ja yhteiskehittämisestä sekä perustamaan vaikuttajaryhmiä.

Lasten näkemykset johtavat muutoksiin

Lapsiystävällinen kunta -malliin osallistuvat kunnat aloittavat työnsä laajalla nykytilakartoituksella lapsen oikeuksien toteutumisesta. Kartoituksiin on tähän mennessä osallistunut yli 40 000 lasta. 

Tulosten pohjalta on toteutettu konkreettisia parannuksia, kuten turvallisempia leikkipaikkoja ja toimia kiusaamisen ja syrjinnän vähentämiseksi. Osallisuus ei ole enää vain yksittäisiä projekteja, vaan osa kunnan pysyvää toimintakulttuuria.

Lapset ovat osallistuneet esimerkiksi rehtorien rekrytointeihin, lautakuntatyöhön ja lapsivaikutusten arviointeihin. Kokemuksemme mukaan lasten osallistuminen palveluiden suunnitteluun ja arviointiin parantaa palveluiden laatua ja lapset itse näkevät, miten asioita kehitetään yhdessä.

Moninaisten lasten ääni kuuluviin

Lapsiystävällinen kunta -malli painottaa erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien lasten näkökulmien kuulemista. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi vammaisten lasten, sateenkaarinuorten ja suomea toisena kielenä puhuvien lasten kokemukset tulevat näkyviin ja huomioiduiksi.

Kun kunnat mahdollistavat osallistumisen eri taustoista tuleville lapsille, ne tukevat yhdenvertaisuutta ja ehkäisevät syrjäytymistä.

“Kokenutta virkamiestäkin hätkähdyttivät nuorten puhuttelevat puheenvuorot. Verrattuna kyselyiden ja tilastojen tuottamaan massatietoon, näissä tuli aivan uutta tietoa.” – Lapsiystävällinen kunta -koordinaattori

Osallisuus synnyttää toimijuutta ja luottamusta

Osallisena jokainen lapsi tulee huomatuksi, hyväksytyksi ja arvostetuksi omana itsenään. Hän saa mahdollisuuksia saada tietoa, toimia ja vaikuttaa. Kun lapset näkevät, että heidän näkemyksiään halutaan kuulla, heidän mielipiteillään on merkitystä ja osallistuminen johtaa muutoksiin, syntyy halu osallistua jatkossakin. 

Osallisuuden kokemukset lisäävät luottamusta julkisiin toimijoihin ja päätöksentekoon, mikä on tärkeää demokratian toimivuuden kannalta. 

Osallisuus on lapsen ja nuoren oikeus, mutta sen toteutuminen edellyttää aikuisilta aktiivista asennetta ja konkreettisia tekoja. Lasten ja nuorten kanssa voimme rakentaa Suomeen yhä toimivampia, yhdenvertaisempia ja elinvoimaisempia kuntia.

Teksti:

Kuva: UNICEF, Markus Sommers

Osallisuuden rakenteet ja vertaissuhteet: hyvinvoinnin kivijalka koulussa

Osallisuutta ei voi rakentaa vain yksilön aktiivisuuden varaan. Tarvitaan koulun rakenteita, jotka avaavat ovia kaikille, eivät vain niille, jotka ovat valmiiksi rohkeita, sanavalmiita tai valittuja.

Kouluyhteisö on nuorelle enemmän kuin paikka oppia matematiikkaa tai kirjoittaa esseitä. Se on myös tila, jossa nuori harjaantuu demokraattiseen osallistumiseen, vaikuttamiseen ja yhteisössä toimimiseen. Osallisuuden kokemus ei ole vain kaunis ajatus. Se on nuoren hyvinvoinnin ydintä. 

Roosa Räty (2025) nostaa opinnäytetyössään kaksi hyvinvointiin liittyvää ulottuvuutta: osallisuuden ja toimijuuden. Opinnäytetyössään hän tutki niiden vaikutusta nuorten hyvinvointiin. Häntä kiinnosti erityisesti se, millainen vaikutus hyvinvointiin on sillä, että nuoret ovat osallisia koulun sisäiseen toimintaan.

Mahdollistavatko vai rajoittavatko rakenteet osallisuutta?

Rädyn (2025) opinnäytetyössä tuli esiin, että esimerkiksi oppilaskunnan muodollinen jäsenyys ei automaattisesti tuota kokemusta vaikuttamisesta. Sen sijaan tukioppilastoiminnan vapaaehtoisuus ja sen kautta syntyvä merkityksellisyys koettiin hyvinvointia vahvistavina.

Hyvät osallisuusrakenteet koulussa

  • tarjoavat todellisia vaikuttamismahdollisuuksia, ei vain näennäisiä rooleja
  • ovat läpinäkyviä ja saavutettavia – myös hiljaisemmille tai eri tavoin osallistuville nuorille
  • perustuvat vapaaehtoisuuteen ja mielekkyyteen, jotta osallistuminen ei kuormita vaan kannattelee

Rakenteita onkin syytä tarkastella kriittisesti: tuottavatko ne aitoa osallisuuden tunnetta vai vain hallinnollista velvollisuuksien täyttöä? Aito osallisuus syntyy silloin, kun nuori kokee tekevänsä jotain, jolla on merkitystä itselle ja muille.

Opetussuunnitelman (2014) mukaan koulutyön perustana on oppilaiden osallisuus ja kuulluksi tuleminen. Osallisuus ei kuitenkaan saa jäädä pintatasolle, vaan sen on tarjottava mahdollisuuksia vaikuttaa aidosti arjen asioihin.

Vertaissuhteet ja usko omiin mahdollisuuksiin ovat osallisuuden polttoaine

Yhtä tärkeitä kuin rakenteet, ovat vertaissuhteet. Ne ovat osallisuuden sosiaalinen liima. Rädyn (2025) haastattelemat nuoret kuvasivat, kuinka ystävät ja hyvä ilmapiiri motivoivat osallistumaan koulun toimintaan. Ilman hyväksyvää ja turvallista vertaisryhmää osallisuus voi jäädä etäiseksi, jopa mahdottomaksi.

Toimintaan osallistuminen tarjosi monille nuorille myös uusia ystävyyssuhteita yli luokkarajojen, mikä puolestaan vahvisti kokemusta yhteisöllisyydestä ja vähensi yksinäisyyttä.

Sosiaalisia suhteitakin tärkeämpää on usko omiin vaikuttamismahdollisuuksiin. Tämä puolestaan lisäsi toimijuuden tunnetta riippumatta siihen, osallistuiko oppilas koulun sisäiseen toimintaan.

Vertaissuhteet vaikuttavat

  • nuoren haluun osallistua
  • nuoren joukkoon kuulumisen kokemukseen
  • nuoren hyvinvointiin yleisesti

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL 2024) korostaa yhteisöön kuulumisen kokemusta nuorten hyvinvoinnin ydintekijänä. Vastaavasti vuoden 2023 kouluterveyskysely osoittaa, että heikko osallisuuden kokemus ja yksinäisyys kulkevat usein käsi kädessä (Helenius & Kivimäki 2023).

Hyvinvointi rakentuu osallisuudesta

Osallisuuden rakenteet ja vertaissuhteet eivät ole toisistaan irrallisia. Ne ruokkivat toisiaan. Hyvä rakenne kutsuu mukaan, mutta vasta hyväksyvä yhteisö antaa tunteen, että mukanaolo kannattaa.

Kouluyhteisölle se tarkoittaa vastuuta luoda rakenteita ja ilmapiiriä, jossa jokaisella on tilaa kasvaa osallistuvaksi, hyvinvoivaksi kansalaiseksi.

Lähteet 

Kuka saa osallistua? Osallisuuden jakautuminen ja demokratiavaje

Mitä osallisuus oikeastaan tarkoittaa, ja kenellä on todellisia mahdollisuuksia osallistua?

Vaikka osallisuudesta puhutaan paljon, sen käytännön toteutus ei jakaudu tasaisesti. Tässä kirjoituksessa tarkastelen osallisuuden kokemuksia, yhteiskunnallista aktiivisuutta ja sitä, miten osallisuus voi toimia välineenä demokraattisessa muutoksessa. Osallisuus kuvataan usein kokemuksena siitä, että yksilö on osa yhteisöä. Yhteisössä yksilöllä on mahdollisuus vaikuttaa ja hänen mielipiteillään on merkitystä. Osallisuutta kannattaa kuitenkin tarkastella moniulotteisena ja -kerroksisena ilmiönä. Lasten ja nuorten osallisuutta voi jäsentää kahden ulottuvuuden kautta: kuulumisen ja vaikuttamisen.

Nuorten suosituimmat vaikuttamisen tavat ovat äänestäminen ja vaikuttaminen ostopäätösten kautta. Lasten vaikuttamismahdollisuuksia seurataan säännöllisesti kouluterveyskyselyissä. Alakoululaiset kokevat, että heillä on hyvät mahdollisuudet osallistua heitä lähellä olevien asioiden suunnitteluun, mutta yläkoululaisten kokemus vaikutusmahdollisuuksista on heikompi.

Osallisuuden kokemusta on pyritty jäsentämään myös Terveys- ja hyvinvointilaitoksen julkaiseman viitekehyksen avulla.

Viitekehyksen mukaiset osallisuuden kokemuksen ulottuvuudet ovat 

  • merkityksellisyys ja tarpeellisuus
  • mahdollisuus saada palautetta ja luottamusta
  • kuuluminen yhteisöön
  • avun saaminen
  • vaikuttaminen omaan elämään
  • tunne tarkoituksesta

Osallisuus ei jakaudu tasaisesti

Osallisuuden kehät -mallin mukaan osallisuuden toteutuminen perustuu kolmeen tekijään:

  1. sosiaaliset suhteet
  2. elinympäristön tarjoama turva
  3. mahdollisuudet osallistua yhteiskuntaan

Tutkimukset osoittavat kuitenkin, että osallisuus ja yhteiskunnallinen aktiivisuus eivät jakaudu tasaisesti väestön kesken. Haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien osallistumista on pyritty tukemaan hankkeilla, mutta edelleen on pohdittava sitä, kuinka voisimme kehittää tukitoimia niin, että ne tavoittavat hyvin ne , jotka hyötyisivät niistä eniten?

Yhteiskunnallinen aktiivisuus näyttää kasautuvan yksilöille, joilla on käytössään siihen liittyviä resursseja. Lasten osalta tätä on tarkasteltu muun muassa sosiaalisen pääoman ja mukaan kutsumisen näkökulmasta. Nuorten aikuisten kohdalla huomio on ollut esimerkiksi vähemmistöaseman kokemuksessa tai siinä, miten he toteuttavat kansalaisuuttaan perinteisestä poikkeavilla tavoilla.

Osallisuus yhteiskunnallisen muutoksen välineenä

Osallisuus voi toimia keinona ratkaista demokratiavajetta. Demokratiaa vahvistavat innovaatiot pyrkivät lähentämään kansalaisia ja päättäjiä sekä varmistamaan moniäänisyyden toteutumisen yhteiskunnassa. Tässä mielessä osallisuus on muutakin kuin kokemus.  Se on aktiivista osallistumista ja vaikuttamista.

Kansalaishalukkuuden (civic voluntarism) käsite kuvaa sitä, miten erot poliittisessa osallistumisessa johtuvat erityisesti yksilöiden erilaista resursseista. Resurssit kuten aika, raha, tieto ja yhteydet määrittelevät mahdollisuuksia osallistua.

Kasvatuksen, nuorisotyön ja opetuksen kentällä on tarkasteltu niin kutsuttua toimintavalmiusajattelua. Se pyrkii kuvaamaan toimijan ja rakenteiden välistä suhdetta: yksilön mahdollisuudet valita ja toteuttaa toimintaansa määräytyvät sosiaalisten olosuhteiden mukaan.

Osallisuus ei ole pelkkä tunne kuulumisesta vaan se on konkreettisia mahdollisuuksia vaikuttaa. Kun ymmärrämme osallisuuden taustalla olevia tekijöitä ja resursseja, voimme rakentaa yhteisöjä, jossa jokaisella on mahdollisuus osallistua.

Kuva: Shlomaster Pixabay

Käytetty kirjallisuus

Alanko, Anu (2013) Osallisuusryhmä demokratiakasvatuksen tilana – tapaustutkimus lasten ja nuorten osallisuusryhmien toiminnasta Oulussa. Väitöskirjatutkimus, Oulun yliopisto.

Bäcklund, Pia ja Kallio, Kirsi Pauliina (2012) Poliittinen toimijuus julkishallinnon lapsi- ja nuorisopoliittisessa osallistumisretoriikassa. Alue ja Ympäristö 41(1), 40-53.

Honkatukia, Päivi ja Happonen, Konsta (2025) Vaikuttamista marginaaleista? Vähemmistöasema nuorten yhteiskunnallisen osallistumisen määrittäjänä. Teoksessa Happonen, Konsta ja Kiilakoski, Tomi (toim.) Nuoruuden kolme vuosikymmentä. Nuorisobarometri 2024.  Julkaisuja (Nuorisotutkimusseura), nro 251. Verkkojulkaisuja (Nuorisotutkimusseura) nro 189. Valtion nuorisoneuvoston julkaisuja, (painettu), nro 78. Valtion nuorisoneuvoston julkaisuja (verkkojulkaisu), nro 78, 175-198.

Isola, Anna-Maria; Kaartinen, Heidi; Leemann, Lars; Lääperi, Raija; Schneider, Taina; Valtari, Salla ja  Keto-Tokoi, Anna (2017) Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Työpaperi 33/2017. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Kallio, Kirsi Pauliina (2018) Elettyä kansalaisuutta jäljittämässä: kansalaisuuden ulottuvuuden nuorisobarometrissa. Teoksessa Pekkarinen, Elina ja Myllyniemi, Sami (toim.) Vaikutusvaltaa Euroopan laidalla. Nuorisobarometri 2018. Julkaisuja (Nuorisotutkimusseura), nro 216. Kenttä Verkkojulkaisuja (Nuorisotutkimusseura), nro 140, Kenttä. Valtion nuorisoneuvoston julkaisuja (painettu), nro 60. Valtion nuorisoneuvoston julkaisuja ISSN (verkkojulkaisu), nro 60, 167-182.

Kiilakoski, Tomi (2021) Osallisuuden doksat: kriittinen luenta. Teoksessa Paakkunainen, Kari ja Mykkänen, Juri (toim.) Nuorisopolitiikka ja poliittinen nuoriso: objekteista subjekteiksi? Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 229, 31–63.

Kiilakoski, Tomi ja Gretschel, Anu (2012) Muistiinpanoja Demokratiaoppitunnista Millainen on lasten ja nuorten kunta 2010-luvulla?  Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura Verkkojulkaisuja 5. <www-lähde https://edition.fi/nuorisotutkimusseura/catalog/download/396/326/907-1?inline=1 viitattu 24.3.2025>

Salminen, Jarkko; Lehtonen, Pauliina; Rikala, Sanna; Kuusisto, Anna-Kaisa; Luoma-Halkola, Henna; Puumala, Eeva; Sointu, Liina; Wallin, Antti ja Häikiö, Liisa (2021) Osallisuuden kehät: Näkökulmia hyvinvoinnin muotoutumiseen. Focus Localis 49(3), 80-98. <www-lähde htts://journal.fi/focuslocalis/issue/view/7929 viitattu 24.3.2025>

Tani, Sirpa; Kiilakoski, Tomi ja Honkatukia, Päivi (2019) Toimintavalmiusajattelu nuorisotyön, kasvatuksen ja opetuksen kentillä: kokonaisvaltainen näkökulma nuorten hyvinvoinnin edistämiseen? Kasvatus ja aika 13(3), 4–25.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2023). Kouluterveyskyselyn tulokset 2017-2023. Perusopetus 4. ja 5. lk. oppilaat https://sampo.thl.fi/pivot/prod/fi/ktk2/lapset/fact_ktk2_lapset?row=measure-878980&row=952647L&column=alue-886778.&column=vuosi-952479&column=taustatekija-888288&column=sp-888243&fo=1#).

Terveyden ja hyvinvointilaitos (2023). Kouluterveyskyselyn aikasarjat perusopetus 8. ja 9. lk, lukio, aol, 2006-2023. https://sampo.thl.fi/pivot/prod/fi/ktk2/nuoret/fact_ktk2_nuoret?row=952513L&row=952810L&column=alue-886778.&column=vuosi-952479.&column=ka-987089&column=taustatekija-888288&column=sp-888243&fo=1#

Värttö, Mikko; Kantola, Anu; Setälä, Maija; Peltonen, Lasse; Björk, Anna; Faehnle, Maija; Vogt, Henri; Taskinen, Mari;  ja Korhonen-Kurki, Kaisa; (2021) Suomalaisen demokratian kipukohdat– ja niiden ratkaisumahdollisuudet. Politiikkasuositus 9/2021. <www-lähde https://bibu.fi/wp/wp-content/uploads/2022/01/21_09_suomalaisen_demokratian_kipukohdat_ja_ratkaisumahdollisuudet.pdf

<viitattu 24.3.2025>

Blogin näkökulmia on testattu ChatGPT4:ssa.

Julkaistu 2.5.2025

https://opinkirjo.fi/2025/05/02/kuka-saa-osallistua-osallisuuden-jakautuminen-ja-demokratiavaje

Nuoret yhteiskunnallisina osallistujina ammatillisissa oppilaitoksissa

Nuorten osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun nousee esiin yhä useammin – ja hyvästä syystä. Usein huomio kiinnittyy lukioihin ja korkeakouluihin, mutta ammatillisen koulutuksen opiskelijat ovat vähintään yhtä tärkeitä vaikuttajia. Myös heillä on näkemystä, kokemusta ja halua muuttaa ympäristöään paremmaksi. Keskustelimme SAKKI ry:n nykyisen puheenjohtajan Patrik Tannerin kanssa vaikuttamisesta ja osallistumisesta ja hänen polustaan opiskelijajärjestön puheenjohtajaksi.

Vaikuttamisen kipinä syttyy

Vaikka Patrik oli amiksessa aktiivinen toimija opiskelijakunnassa, ja tänä päivänä opiskelijajärjestössä ja koulutuspolitiikassa, hänen vaikuttajapolkunsa ei saanut alkuaan peruskoulusta. Silloin osallistuminen ei tuntunut omalta, eikä hän kokenut tulleensa aidosti kohdatuksi tai kuulluksi.

 ”En kokenut saavani kipinää osallistua, eikä minulla silloin ollut tunnetta siitä, että ääntäni todella kuultaisiin.”

Juuri tämä kokemus synnytti tarpeen vaikuttaa. Hän halusi olla mukana rakentamassa ilmapiiriä, jossa jokainen voi tuntea kuuluvansa joukkoon. Ammatillisessa koulussa hän kohtasi aikuisia ja  muita nuoria, jotka näkivät hänen potentiaalinsa ja kannustivat ottamaan ensimmäiset askeleet vaikuttamisen polulla.

Opiskelijakunnalla on voimaa vaikuttaa opiskelijan arkeen

Patrikin matka opiskelijakunnan hallituksessa alkoi vuonna 2017. Hän nousi nopeasti puheenjohtajaksi ja sai tilaisuuksia esiintyä sekä osallistua erilaisiin tapahtumiin. Kokemus ei ollut vain opettavainen, vaan myös aidosti vaikuttava.

Opiskelijakunta sai konkreettisia parannuksia opiskelijoiden arkeen. Esimerkiksi oppitunnit alkavat myöhemmin opiskelijoiden toiveesta. Lisäksi opiskelijoiden näkemykset otettiin huomioon esimerkiksi uuden toimipisteen tilasuunnittelussa: valoisat ja avarat aulatilat päätyivät suunnitelmiin opiskelijoiden vaikuttamisen ansiosta. ”Meidät oikeasti kuultiin. Se loi uskoa siihen, että asioihin voi vaikuttaa”, Patrik kertoo.

Yhteishenki ja toimijuus

Opiskelijakunnan hallitus ei ollut vain päätöksentekoa ja kokouksia. Se oli myös innostava ja mukava yhteisö. Patrik kuvaa hallitusporukkaa tiiviiksi ja kannustavaksi, ja sen myötä syntyi hyvä ilmapiiri koko oppilaitoksen toimipisteisiin.

Tällainen yhteishenki vahvistaa osallisuutta ja antaa nuorille kokemuksia, jotka kantavat myös tulevaisuudessa. Kun nuori kokee, että hänen panoksellaan on merkitystä, se lisää rohkeutta ja toimijuutta laajemminkin yhteiskunnassa.

”Kaikkeen emme voi vaikuttaa, mutta olemme oppineet myös neuvottelemaan ja priorisoimaan”, Patrik toteaa.

Vaikuttamistyö ei ole kuitenkaan ongelmatonta. Joissain asioissa, kuten juhlien tai tapahtumien järjestämisessä, vastaan tulee käytännön esteitä: tiloja ei ole aina saatavilla, ja resurssit voivat olla rajalliset.

Opiskelijat vaikuttavat myös koulutuspolitiikkaan

Osallistuminen ja aktiivinen toiminta ei rajoitu pelkästään omaan oppilaitokseen. Patrik on mukana valtakunnallisessa opiskelijoiden etujärjestössä. Järjestä kokoaa opiskelijoiden näkemyksiä ja vievät  ammatillisten oppilaitosten opiskelijoiden näkemyksiä valtakunnan päättäjille. Opiskelijat tapaavat eri puolueiden kansanedustajia ja pyrkivät vaikuttamaan puolueiden linjauksiin vaikkapa vuoden 2027 eduskuntavaaleissa.

Tämä työ vaatii ajankohtaisuutta ja nopeutta sillä esimerkiksi lausuntoajat ovat toisinaan niin lyhyitä, että niihin vastaaminen on haaste. Silti onnistumisia on nähty, kun opiskelijoiden näkemyksiä on otettu mukaan puolueiden vaikuttamistyöhön.

”On ollut hienoa nähdä, että meidän ajatuksiamme todella kuunnellaan. Se on vaikuttamista parhaimmillaan, ” Patrik kertoo.

Edunvalvonta arjessa

Vaikuttamistyö näkyy myös arjessa. Patrikin mukaan opiskelijajärjestö auttaa konkreettisesti esimerkiksi haasteissa joita ilmenee opintojen aikana ja neuvoo opiskelijoita esimerkiksi Kelan kanssa asioimisessa. Tämä on erityisen tärkeää tilanteessa, jossa monet nuoret joutuvat muuttamaan omilleen ja kohtaavat taloudellisia haasteita. Opiskelu ammatillisessa oppilaitoksessa edellyttää usein, että nuori muuttaa pois kotoaan. Tämäkin on lisännyt painetta opiskelijoiden velkaantumiseen jo toisen asteen opintojen  aikana. “Pyrimme aktiivisesti vaikuttamaan amisten velkaantumisen ehkäisyyn”, Patrik lisää.

Vaikuttaminen kasvattaa ja muuttaa maailmaa

Vaikuttaminen ei ole vain päätöksiä ja lobbausta. Se on ennen kaikkea kokemus kuulluksi tulemisesta ja siitä, että voi vaikuttaa omaan ympäristöönsä. Myös ammatillisten opiskelijoiden äänen kuuluminen oppilaitoksissa, kunnissa ja valtakunnallisessa politiikassa on tärkeää. Amislaisillakin on asiaa, mielipiteitä ja näkökantoja, kunhan vain aikuiset kuuntelevat ja kuulevat kaikkia nuoria.

Teksti: Tiina Karhuvirta

Kuva: Bob Dmyt Pixabaystä

Tutustu Amidemo- amisten ääni on tärkeää -tapahtumaan

Lue lisää nuorten osallisuuden tukemisesta

Nuoret kaipaavat aitoa osallisuutta

Vaikuttaminen on enemmän arjen tekoja, mielipiteiden ilmaisua ja yhteisön kehittämistä kuin vaaleja ja poliittisia puolueita. Kuitenkin moni nuori kokee vaikuttamisen kaukaisena ja vaikeana.

Usein vaikuttaminen mielletään liian isoksi ja viralliseksi asiaksi. Emme näe, että pienet teot ja osallistuminen oman oppilaitoksen päätöksiin ovat myös vaikuttamista. Kynnys osallistua nousee, jos vaikuttaminen tuntuu vaikeaselkoiselta tai etäiseltä.

Mitä jos sanon jotain väärin?

Keskustelin mikkeliläisen Emmi Ollikaisen kanssa vaikuttamisesta ja osallistumisesta. Hän opiskelee ammatillisessa oppilaitoksessa. Emmin kokemuksen mukaan nuoret eivät vaikene, koska heitä ei kiinnosta, vaan koska he pelkäävät leimautuvansa.

“Mitä jos sanon jotain väärin?” “Entä jos kukaan ei kuuntele?”

Moni myös kokee, ettei hänen äänensä kuulu tai aikuisia ei oikeastaan kiinnosta, mitä ajattelen. Tämä heikentää kokemusta osallisuudesta ja vähentää halua osallistua.

Aktiivisuutta vahvistava kierre

Emmi kertoi osallistuneensa oppilaitosnuorisotyöntekijän valintaan, jossa nuoret saivat esittää kysymyksiä ja vaikuttaa valintaan. ”Meidän mielipidettämme kuunneltiin”, hän kuvaa kokemustaan. Vaikka lopullisen valintapäätöksen teki esihenkilö, niin jo se, että pystyi olemaan mukana haastattelusta ja olemaan tasavertainen haastattelija tilanteessa, vahvisti tunnetta siitä, että hän pystyi vaikuttamaan oikeasti.

Hyvät kokemukset motivoivat osallistumaan taas uudestaan. Tällaiset myönteiset kokemukset vaikuttamisesta lisäävät itseluottamusta ja uskoa siihen, että oma osallisuus voi todella johtaa muutokseen. Näin voi syntyä aktiivisuutta vahvistava kierre.

Aikuiset ovat osallisuuden mahdollistajia

Rasistiset kommentit ja vitsit ovat oppilaitoksissa valitettavan yleisiä, mikä vaikeuttaa avointa keskustelua ja vaikuttamista. Suvaitsemattomuus erilaisuutta kohtaan on harmillisen tavallista, kertoo Emmi. Ilkeä puhe satuttaa ja jättää toiset syrjään ja ulkopuolisiksi. Maahanmuuttajataustaiset nuoret voivat kokea, että vaikuttaminen ei ole heitä varten, eikä heidän mielipiteillään olekaan väliä. Tällaiset kokemukset ovat raskaita sekä yksilöille että haastavat koko yhteiskuntaa.

Aikuisten tehtävä on taata turvallinen ja yhdenvertainen tila osallistua ja vaikuttaa. Turvallinen ilmapiiri on edellytys sille, että nuoret kokevat voivansa osallistua.

Osallisuus ei voi toteutua turvattomassa tilassa.

Keskustelun aikana Emmi muistuttaa, että nuoret eivät aina uskalla tai edes pysty itse raivaamaan itselleen tilaa yhteiskunnassa. Siksi aikuisten rooli on ratkaiseva, koska aikuiset voivat madaltaa kynnystä osallistua.  Päättäjät voivat kuunnella nuoria ja heillä on kaikki avaimet käsissään vaikuttamismahdollisuuksien lisäämiseksi.

Yhteispeliä monessa paikassa

Vaikuttaminen ei ole yksilösuoritus, vaan yhteispeliä. Emmi korostaa, että vaikuttaa voi monessa paikassa. Koulut ja oppilaitokset ovat kaikille nuorille ja siellä pitäisi olla useita tilaisuuksia vaikuttaa. Vapaa-ajallakin on monia paikkoja osallistumiseen.

Vaikuttamisessa on kyse yhteisestä hyvästä, ei vain omasta edusta.

Jokainen mielipide on tärkeä, mutta ne tarvitsevat tilaa tullakseen kuulluiksi.

Teksti: Tiina Karhuvirta

Lue lisää nuorten osallisuuden tukemisesta

Tutustu Amidemo- amisten ääni on tärkeää -tapahtumaan

Unohtumaton päivä eduskunnassa

Monet nuoret ovat jo kenties lapsena pohtineet, minkälaisia asioita Eduskuntatalossa tapahtuu. Myös rakennuksen mahtipontisuus on ehkä valokuvien perusteella herättänyt nuorten mielenkiinnon. Mitä salaisuuksia piilee Eduskuntatalon seinien sisällä? Minulla oli mahdollisuus päästä ottamaan asiasta selvää Nuorten parlamentin merkeissä 12.4.2024.

Tuona huhtikuisena aamuna tiesin heti, mikä päivä on tulossa. Matkustin yhdessä luokkakaverini ja yhteiskuntaopin opettajamme kanssa junalla Helsinkiin. Ilmassa oli selkeää jännityksen tunnetta. Koko matkan mietimme, miltä eduskunnan rakennus näyttää ja miten päivä tulee menemään. Saavuttuamme Helsinkiin, kävelimme pienen matkan Eduskuntatalolle. Ainutlaatuinen päivä lähti tästä käyntiin.

Eduskuntatalossa pääsin seuraamaan Nuorten parlamentin täysistuntoa, jossa olin itse lehtereillä muiden toimittajaoppilaiden kanssa. Tunnelma salissa oli odottava ja jokaista liikettä seurattiin tarkasti. Täysistunto oli erittäin mielenkiintoinen, sillä näin, miten kansanedustajat tekivät oikeita päätöksiä esimerkiksi Suomen lakeja koskien. Parasta päivässä oli kuitenkin kansanedustajien ja muiden valtion ylimpien virkamiesten tapaaminen. Pääsin ottamaan yhteiskuvat pääministeri Petteri Orvon ja Eduskunnan puhemies Jussi Halla-ahon kanssa. Vaihdoin myös muutaman sanan heidän kanssaan. Mukavan tuntuisia poliitikkoja kumpikin. 

Nuorten parlamentti on mielenkiintoinen kokemus nuorille, jotka ovat kiinnostuneet politiikasta ja siitä, miten asioita hoidetaan Suomen eduskunnassa. Kokonaisuutena tapahtuma oli erittäin hyvin suunniteltu sekä sujuvuuden että järjestelyiden kannalta. Päivä oli pitkä, mutta nautin joka hetkestä. Eduskuntatalon miljöö ja näkemäni tunnetut poliitikot tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Tätä päivää en tule unohtamaan koskaan. 

 

Aitoa lasten kuulemista: lasten vaalit Siilinjärvellä 

Äänestyslipun nurkat menevät ruttuun, kun pienet kädet puristavat jännittyneenä lippua. Mahanpohjaa kutkuttaa äänestyskoppiin meneminen ihan ilman aikuista. Kopissa tutkitaan vaihtoehdot vielä tarkasti, vaikka oma suosikkiehdokas onkin valittu ja päätetty jo kotona. Ruksi piirtyy äänestyslippuun, ja lappu taittuu kiinni. Äänestyslippua virkailijalle ojentaessa vähän taas jännittää, mutta kun lippu on leimattu ja sen saanut tiputtaa vaaliuurnaan, leviää kasvoille iso hymy – minunkin ääneni on kuultu. Minun ääneni on tärkeä! 

Lasten unelmien toritapahtuma

Siilinjärvellä presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen äänestyspäivänä oli äänestyspaikoilla kova kuhina, kun lapset pääsivät äänestämään lasten unelmien toritapahtumaa. Kaikki sai alkunsa, kun Siilinjärvellä haluttiin luoda oikeasti lasten valitsema ja suunnittelema oma toritapahtuma. Aikuiset eivät suunnitelleet äänestettäviä vaihtoehtoja, vaan Siilinjärvellä järjestettiin alakoululaisten piirustuskampanja, jossa pyydettiin lapsia piirtämään oma unelmien toritapahtuma. Sadasta lasten piirustuksesta tulleiden ehdotusten pohjalta koottiin kolme äänestettävää vaihtoehtoa: lapset tahtoo eläimiä, lapset tahtoo esiintyjiä ja lapset tahtoo hyppiä ja pomppia. 

Yli 700 lasta kävi äänestämässä vaalipäivänä. Osa lapsista oli vanhempiensa mukana presidentinvaaliäänestyksessä, osa tuli ihan itse äänestämään juuri lasten vaaleissa. Lapset äänestivät kaikilla Siilinjärven äänestyspaikoilla omassa äänestystilassaan. Lasten vaalien toteuttaminen oli mahdollista Siilinjärven kunnan ja Lapset on tärkeitä -hankkeen välisenä yhteistyönä. Mukana oli myös 20 vapaaehtoista vaalitoimitsijaa, jotka varmistivat vaalien sujuvan kulun ja kohtasivat lapset aidosti ja opastivat äänestyksen kulkua. 

Voittanut tapahtuma, ”Lapset tahtoo hyppiä ja pomppia”, järjestetään Siilinjärven torilla 8. kesäkuuta. Lapset ovat tietysti suunnittelemassa tapahtumaa myös käytännön tasolla. Lasten raati on jo kokoontunut useamman kerran, ja siellä on päästy käsittelemään niin budjettia, sponsoreita, laitteiden sijoittelua, oheistoimintaa kuin turvallisuuttakin. Lapset ovat siis aidosti päättämässä asioista aivan alusta ihan loppuun saakka: tapahtuman juontajinakin toimivat tietysti lapset! 

Lapset haluavat vaikuttaa

Merkityksellistä ja ainutlaatuista tässä lasten äänestyksessä oli se, että lasten äänestämä asia johtaa toteutukseen asti, lapsille tärkeään asiaan. 

Lasten osallistuminen Siilinjärven Lasten vaaleissa osoittaa, että lapsilla on valtava halu ja kyky vaikuttaa heitä koskeviin asioihin. Lasten ääntä on kuultava ja otettava huomioon päätöksenteossa, koska lapset ovat tärkeitä. 

Jos haluat järjestää omat lasten vaalit, osoitteesta lassoreppu.fi löydät ohjeet vaalien järjestämiseen. Sieltä löydät myös muita lapsen osallisuutta edistäviä työkaluja ja menetelmiä lasten kanssa toimimiseen! 

Koulunuorisotyöntekijät avainasemassa kouluyhteisöllisyyttä rakentamassa

Koulunuorisotyön työnkuvan luominen koulunuorisotyöntekijöille oli tavoitteena Opetus- ja kulttuuriministeriön nuorisotyön ja -politiikan vastuualueen tilaamassa opinnäytetyössä. Työnkuvan selkeyttäminen, koulunuorisotyön järjestäminen ja sen asema koulussa ovat tarpeen, jotta koulunuorisotyötä voidaan kehittää järjestelmällisesti.

Koulunuorisotyöntekijä, kohtaamisen ammattilainen 

Humanistisen ammattikorkeakoulun yhteisöpedagogiopiskelija Camilla Bergmanin haastattelututkimuksessa ilmeni, että koulunuorisotyöntekijät näkivät itsensä kohtaamisen ammattilaisina. Opinnäytetyössä haastateltiin kahdeksaa eri pituista työkokemusta ja eri paikkakunnalla toimivaa koulunuorisotyöntekijää. Haastatteluissa keskityttiin koulunuorisotyöntekijöiden työtehtäviin, työmuotoihin, yhteistyökumppaneihin ja verkostoihin sekä työn johtamiseen.

Koulunuorisotyöntekijät toteuttivat nuorisotyöllisiä menetelmiä kouluympäristössä: he ryhmäyttivät luokkia, aktivoivat välitunteja ja ohjasivat pienryhmiä. Haastateltavat näkivät vahvuutena sen, että heillä ei ollut vastuuta opetuksesta. Koulunuorisotyöntekijöiden vahvuutena on heidän erityisasema, jonka ansiosta he voivat toimia ”turvallisena aikuisena” koulussa ja edistää kouluyhteisöllisyyttä kokonaisvaltaisesti.

”Mun mielestä niin paras päivä on sitä, kun […] mahdollisimman paljon pystynyt olemaan noitten oppilaiden kanssa. On se sitten välitunnilla tai on se sitten luokkatilanteessa tai on se pienryhmässä. Silloin musta työpäivä on paras, kun mä pystyn tekemään sitä.”

Tärkeä osa kouluyhteisöä

Koulunuorisotyöntekijät eivät kuitenkaan tehneet työtään tyhjiössä, vaan he tunsivat olevansa tärkeä osa kouluyhteisöä. Tutkimukseen osallistuneiden keskeisimmät yhteistyökumppanit olivat koulun rehtorit, opinto-ohjaajat, kuraattorit sekä opettajat.  Koulunuorisotyöntekijät näkivät itsensä nuorisotyön edustajina koulun sisällä ja kiinnittyivät vahvemmin kouluyhteisöön, kuin nuorisotyön yhteisöön kunnassa.

”Että vaikka oon hankkeella, niin mua haluttiin mieltää enemmän [kunnan] nuorten palveluiden työntekijäksi. Mutta mä oon yrittäny pitää itseni mahdollisimman niinku tasavälissä kumpaankin, kouluun ja nuorisopalveluihin.”

Koulunuorisotyöntekijät myös kokivat, että heille annettiin työrauha eikä heitä pyydetty tai velvoitettu toistuvasti tekemään työtehtäviä, jotka eivät heille kuuluneet. Vankka ammatti-identiteetti ja työkokemus vahvistivat haastateltujen mahdollisuuksia asettaa itselleen rajoja ja pitää niistä kiinni kouluyhteisössä.

”Mä koen, että tän hetken mun tehtävissä on vain sellaisia, jotka oikeasti kuuluu nuorisotyöhön ja siihen, mitä koulunuorisotyö on, koska mä oon itse saanut olla silloin suunnittelemassa ja perustamassa se tähän kuntaan.”

Arvostettuja asiantuntijoita koulussa

Haastatellut koulunuorisotyöntekijät kokivat, että heidän asiantuntijuuttaan arvostettiin ja he saivat vapaasti määrittää omat tavoitteet ja työtehtävät. Koulunuorisotyön paikkakuntakohtainen rahoitusmuoto eli hankerahoitus vai  pysyvä rahoitus vaikutti siihen, miten koulunuorisotyön tavoitteet määritellään. Koulunuorisotyöntekijät raportoivat työnsä tavoitteista ja tuloksista yleensä nuorisotyön puolelle, mutta suurin osa haastatelluista raportoi myös suullisesti työstään koulun sisällä.

”Samoin myös raportoin, koska mä toimin täällä koululla […] rehtorin hiekkalaatikolla, että tää ei ole nuorisopalvelun tila, ja totta kai rehtorin täytyy tietää, ja opettajien täytyy tietää […] mitä teen.”

Opinnäytetyö osoitti, että koulunuorisotyö on avainasemassa kouluyhteisöllisyyden ja koko kouluyhteisön hyvinvoinnin edistämisessä. Koulunuorisotyötä työmuotona olisi syytä jatkaa, vahvistaa ja laajentaa myös esimerkiksi perusasteelle.

Teksti: Camilla Bergman, osallisuusasiantuntija, Nuva/Osallisuuden osaamiskeskus

Kuva: Sanna Nuutinen, Foto Bakery