Marjo Kenttälä kutsui Hanna Kapasen kanssaan keskustelemaan siitä, miten osallisuus ja muotoilukasvatus liittyvät toisiinsa. He ovat yhdessä toimineet kouluttajina valtakunnallisissa Opetushallituksen pitkäkestoisissa muotoilukasvatuksen opettajien täydennyskoulutuksissa. Marjo toimii parhaillaan nuorten osallisuuden erityisasiantuntijana ja vastaa Osallisuuden osaamiskeskuksen toiminnasta Opinkirjossa. Hanna toimii Designmuseon museolehtorina sekä vastaa A&DO – Arkkitehtuurin ja muotoilun oppimisen keskuksen valtakunnallisesta oppimiseen innostavasta kiertonäyttelystä A&DO Labrasta.
Marjo: Osallisuuden kokemus on nuorella merkittävä hyvinvoinnin tekijä. Sen vastakäsitteinä voidaan pitää osattomuutta, syrjäytymistä tai välinpitämättömyyttä, ja näiden ehkäisemiseksi tehdään monenlaisia toimia. On muistettava, että osallisuus on nuoren perus- ja ihmisoikeus. Se ei ole jotain, mitä me voimme joko toteuttaa tai olla toteuttamatta.
Onneksi erilaiset kuntalaisia osallistavat menetelmät ovat jalkautuneet ympäri Suomea. Sillä, että asukas itse saa päättää kehittämisen kohteista tai olla mukana parantamassa palveluja, on iso merkitys kokemuksessa olla yhteisön jäsenenä. Osallisuudessahan on kyse muun muassa tästä: tuntea kuuluvansa joukkoon ja tuntea, että itsellä on mahdollisuus vaikuttaa.
Hanna: Osallisuus ja vaikuttamismahdollisuuksien lisääntyminen näkyvät tosiaan jo laajasti ympäröivässä yhteiskunnassa, on kyse sitten koulujen arjesta tai kaupunkikehittämisestä. Muotoilun merkitystä on nostettu voimakkaasti vuosien varrella kansallisissa ohjelmissa ja strategioissa. Erilaiset muotoilukasvatuksen hankkeet (esim. Muotoilupakki) ovat auttaneet hahmottamaan muotoilun hyödyntämistä esimerkiksi koulujen opetuksessa, jolloin muotoilumenetelmät ovat kannustaneet osallisuuteen ja vaikuttamiseen.
Helsinkiläisenä olen iloinen kotikaupungistani, joka kutsuu kaupunkilaisia mukaan kaupungin palveluiden ja alueiden kehittämiseen. Osallistuvassa budjetoinnissa OmaStadissa kaupunkilaiset ideoivat ja päättävät kohteita, joita kehitetään eteenpäin yhdessä asiantuntijoiden kanssa. Ruuti taas on hyvä esimerkki juuri nuorten osallisuuden edistämisestä.
Marjo: Omassa kotikunnassani Tuusulassa toteutetaan #osbua (osallistava budjetointi). Olipa hienoa itsekin nyt ensimmäisen kerran ideoida lähipuiston parannusehdotuksia. Ei tarvinnut montaa kertaa pyytää kouluikäisiä lapsiani kavereineen mukaan miettimään, miten puistosta tulisi keidas kaikenikäisille. Kaiken lisäksi kunnan palveluista juuri #osbu mahdollistaa lapselle ymmärrettävän kehittämiskiertokulun ja -keston: Tuusulassa syksyllä ideoidaan, vuoden alussa äänestetään, seuraavaksi suunnitellaan ja lopuksi vielä viilataan, kunnes seuraavana syksynä rakentaminen on jo käynnissä ja valmiiksi saamisen kokemus tulee silloin, kun itsekin vielä muistaa, mitä on tullut ideoitua. Ymmärrys prosessin etenemisestä on hyvin #osbuissa läsnä.
Hanna: Kuulostaa arkkitehtuuri- ja muotoilukasvatukselta! Suunniteltu ja rakennettu ympäristö on jatkuvassa muutoksessa ja uutta syntyy. Tulee uudenlaisia esineitä, rakennuksia, ympäristöjä, liikennejärjestelmiä, palveluita… Lapset ja nuoret ovat hyviä pohtimaan ja ideoimaan uutta. Ideat voivat perustua tuttuun ja turvalliseen tai mielikuvitus voi lähteä hyvin rajattomasti lentoon. Ajatuksia on hyvä laittaa liikkeelle ja kysyä, minkälaisessa ympäristössä haluamme elää? Kaikilla on kiinnostavia ideoita oman ympäristön kehittämiseksi. Ideoinnin tekeminen ja niiden jakaminen on tärkeää. Samalla luodaan kuvaa tulevaisuudesta, joka on tavoittelemisen arvoinen. Muotoilun menetelmät ovat oivia välineitä näiden ajatusten esille saamiseen.
Marjo: Kyllä, juuri muotoilumenetelmät ovat laajasti käytössä näissä osallisuustoimissa ja yhteiskehittämisessä. Onkin hienoa nähdä, millaisia mahdollisuuksia muotoiluosaaminen voi antaa, kun kehitetään yhdessä. Samalla, kun osallistetaan, annetaan mahdollisuuksia harjoitella muotoilutaitoja käytännössä. Niistä on hyötyä joka päivä!
Nuorten osallisuuteen kuuluu tiettyjä perusprinsiippejä, jotta se on onnistunutta ja kaikkien osapuolten näkökulmasta rikastavaa. Niihin kuuluvat nuoren omat kokemukset osallisuudesta, ja se, että nuoret nähdään voimavarana, sekä nuorten mahdollisuudet vaikuttaa ja rakenteelliset edellytykset nuorten osallisuudelle. Nämä pitävät sisällään muun muassa nuorten kanssa käytävän vuorovaikutuksen laadun, vapaaehtoisuuden, monipuoliset osallistumisen tavat, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmat, tarkoituksenmukaisuuden, merkityksellisyyden, ikä- ja kehitystasoisuuden ja rakenteiden olemassaolon.
Hanna: On tärkeää vahvistaa myös meidän aikuisten ymmärrystä näistä tekijöistä lasten ja nuorten osallisuudessa. Ehdotusluonnos uudeksi arkkitehtuuripoliittiseksi ohjelmaksi Apoli2020 tuo esille, kuinka hyvin suunniteltu ympäristö lisää ihmisten yhdenvertaisuutta ja hyvinvointia. Näin on myös nuorten kohdalla. Nuorten kutsuminen mukaan suunnitteluun mahdollistaa nuorten ideoiden ja kokemuksellisen tiedon hyödyntämistä ja tuottaa käyttäjänäkökulmasta parempia tuloksia sekä kokemusta osallisuudesta. Apoli2020 esittää myös toimenpiteitä arkkitehtuuri- ja muotoilukasvatuksen vahvistamiseksi Suomessa. Tämä on hieno ja tärkeä asia. Tämäkin kannustetaan aktiivista suhdetta muotoiltuun ja rakennettuun ympäristöön sekä lisää osallisuutta yhteisestä ympäristöstä.
Marjo: On upeaa, että arkkitehtuuri- ja muotoilukasvatus on näin tunnustettua Apoli2020-luonnoksessa. Se antaa vahvistusta siihen, että olemme olleet oikean äärellä, kun olemme kehittäneet työkaluja arkkitehtuuri- ja muotoilukasvattajille menneinä vuosina.
Nuorten osallistamisessa aito vuorovaikutus nuorten kanssa on olennaista: osaammeko olla nuoria kuuntelevia ja arvostavia, uskallammeko irrottautua ammattiroolistamme ja -kielestämme? Olemmeko aidosti kiinnostuneita nuorten näkökulmista ja kokemuksista? Tunnustammeko nuorten asiantuntijuuden? Kiinnostus, arvostaminen ja aito läsnäolo auttavat nuoria omien mielipiteiden ilmaisuun.
Hanna: Hyviä kysymyksiä pohdittavaksi. Lapset ja nuoret tulee nähdä tasavertaisina toimijoina aikuisten rinnalla ja heidät voi parhaassa tapauksessa ottaa mukaan koko toiminnan suunnitteluun. On tärkeää ymmärtää myös sanallistamisen rajat ja hyödyntää esimerkiksi kuvallista ilmaisua ja kolmiulotteista hahmottamista, kuten muotoilukasvatuksessa tehdään. Mielestäni erityisesti tähän seikkaan on tärkeää kiinnittää huomiota, kun työskennellään yhdessä lasten ja nuorten kanssa.
Marjo: Erityisesti pienten lasten kanssa muotoilukasvatuksesta tutut kuvalliset tavat ja kolmiulotteiset rakentelut toimivat kuulemisen ja osallistamisen tapoina erinomaisesti (esim. Lapsikeskeinen palvelumuotoilu). Nuorten osallistaminen ei olekaan läpihuutojuttu, vaan se on suunniteltava hyvin. Onnistuneesti toteutettu ja merkityksellinen osallistaminen tuottaa myönteisiä kokemuksia osallistumisesta ja vaikuttamisesta nuorille. Näistä nuori saa vahvistusta omaan osaamiseensa, ja ne voivat kantaa pitkälle tulevaisuuteen kannustaen aktiivisuuteen myöhemminkin. Meidän tulisi tarjota erilaisia osallistumisen paikkoja nuorille siten, että he voivat harjoitella vaikuttamisen taitojaan kehitystasonsa mukaisesti. Siinä nuoret tarvitsevat aikuisten tukea ja apua.
Hanna: Muotoilukasvatuksessa avataan silmiä suunnitellulle ja rakennetulle ympäristölle sekä harjoitellaan suunnittelutaitoja ja osallistumista yhteisen ympäristön kehittämiseen. Myös tietomäärä kasvaa ja käsitteet tulevat tutuksi. Tämä kaikki auttaa aktiivista osallistumista ja tukee yhteisen kielen löytämistä. Esimerkiksi koulun monialaisen oppimiskokonaisuuden viikolla toteutuva muotoiluprojekti voi kutsua lapset ja nuoret mukaan oman ympäristön kehittämiseen, samalla harjaannutaan aktiiviseen kansalaisuuteen ja vaikuttamiseen. Vinkkejä voi hakea esimerkiksi Designakatemian muotoiluhaasteesta, joka kutsuu ideoimaan parempaa lähiympäristöä muotoilun keinoin. Muotoiluhaaste on kaikille kouluasteille tarkoitettu tehtävä, jonka avulla tutustutaan muotoiluun ja sen menetelmiin. Tavoite on lähestyä omaa lähiympäristöä muotoilijan silmin, sekä kehittää yhdessä tunnistettuihin haasteisiin ratkaisuja.
Marjo: Nuoret ovat voimavara, joten heidät kannattaa ottaa mukaan yhteiseen suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Kun kuuleminen on oikea-aikaista, sillä on myös merkitystä. Kaikenikäisiä tulisi kutsua mukaan päätöksenteon prosesseihin, eikä ketään tulisi sulkea ulos vain ikärajojen vuoksi. Nuorten tuottama tieto on yhtä tärkeää aikuisten tuottaman tiedon kanssa. On kuitenkin tärkeää pohtia etukäteen, miksi juuri näitä nuoria halutaan kuulla ja missä asiassa.
Nuorille tulee tarjota turvallisia kokemuksia mielipiteiden ilmaisemiseen. Niiden pohjaksi meidän on tarjottava ymmärrettävää tietoa nuorille, jotta he voivat muodostaa oman mielipiteensä asiasta itsenäisesti. Meidän aikuisten tulee olla tarkkoja siinä, että emme ohjaile nuoria omien mielipiteidemme suuntaan tai näkemyksiimme. Nuorilla on kyllä kykyä muodostaa omia mielipiteitään!
Hanna: Näin on! Osallisuus ja yhteissuunnittelu ovat muuten myös tänä vuonna käynnistyvän A&DO – Arkkitehtuurin ja muotoilun oppimisen keskuksen valtakunnallisen kiertävän A&DO Labran kärkiä. Näyttelyn aiheena on hyvä lähiympäristö, jota tarkastellaan yhdessä kaikenikäisten ihmisten kanssa. Ensimmäisenä Labran sisältöihin tutustuvat Tamperelaiset eskarit. Nuoret abiturientit on kutsuttu mukaan tuottamaan kuvia ja ajatuksia tulevaisuuden hyvästä lähiympäristöstä ja oman lähiympäristön havainnoinnista. Vuosina 2021-2023 kiertävä Labra on paikka kohtaamiselle ja vuorovaikutukselle, jolla tuetaan entistä monimuotoisempaa vuoropuhelua muotoillun ja rakennetun ympäristön äärellä. Hanke yhdistää arkkitehtuuri- ja muotoilukasvatuksen. Kuuluville halutaan myös nuorten ääni.
Apoli2020. Kohti kestävää arkkitehtuuria. Ehdotus uudeksi arkkitehtuuripoliittiseksi ohjelmaksi
Designakatemia ja koulujen muotoiluhaaste
A&DO – Arkkitehtuurin ja muotoilun oppimisen keskus
Muotoilupakki – koulujen työkalupakki yhteiskehittämiseen
