Osallisuuden osaamiskeskus järjesti osallisuuden käsitettä ja merkitystä pohtineen pyöreän pöydän keskustelun 1. marraskuuta 2023. Pyöreän pöydän keskustelussa käsiteltiin myös toimintatapoja ja keinoja, joilla voidaan vahvistaa lasten ja nuorten osallisuutta. Keskustelijat tulivat nuorisoalan järjestöistä, virastoista sekä korkeakouluista, joissa heidän työtehtävänsä liittyvät pääosin osallisuuden teemoihin. Pyöreän pöydän keskustelun alustivat asiantuntija Pauli Saloranta Sitrasta, erikoistutkija Marko Nousiainen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta sekä yliopistotutkija Reetta Mietola Helsingin yliopiston ALL-YOUTH-hankkeesta. ALL-YOUTH – Kaikki nuoret haluavat määrätä elämästään on tutkimushanke, jossa selvitetään nuorten yhteiskunnallisen osallistumisen mahdollisuuksia ja esteitä.
Osallisuuden käsite
Keskustelussa osallisuuden käsitteen tunnustettiin kaipaavan tarkennusta, sillä sen voidaan katsoa liittyvän moniin erilaisiin asioihin. Nousiainen määritteli osallisuuden liittyvä kuulumiseen, vaikuttamiseen ja merkityksellisyyden kokemukseen. Saloranta toi esiin osallisuuden eri lajeja, jotka kuvaavat kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa ja osallistua oman elinympäristönsä asioihin, kuten tiedon saamiseen, päätösten valmisteluun, aloitteiden tekemiseen sekä palveluiden tuottamiseen. Lisäksi on tärkeää, että ihmiset voivat osallistua myös toiminnan arviointiin.
Keskustelijat toivat osallisuuden osa-alueista esiin sosiaalisen, poliittisen ja yhteiskunnallisen osallisuuden. Keskustelijoiden mukaan osallisuuden yhteisöllinen ulottuvuus vaikuttaa jäävän vähälle huomiolle, vaikka juuri yhteisöllisyys on lapsille ja nuorille keskeistä. Osallisuus on moniulotteinen ilmiö, jonka eri ulottuvuudet kietoutuvat yhteen nuorten elämässä. Mietolan mukaan sosiaalinen osallisuus linkittyy muuhun osallistumiseen ja vaikuttamiseen. Vaikka osallisuus voi liittyä eri osa-alueisiin, keskustelijat jakoivat näkemyksen siitä, että kokemus osallisuudesta on tärkeintä.
Osallisuuden kokemus
THL:n tutkimusten mukaan keskeisiä osallisuutta lisääviä toimintoja ovat toimivat osallistumiskanavat ja vaikuttamistoimielimet. Osallisuutta lisäävät myös saatavilla olevat palvelut, työ ja muu mielekäs tekeminen, yhteisöt sekä kohtaamispaikat. Myös riittävä toimeentulo, arvostuksen ja kunnioituksen kokeminen ja mahdollisuus oman osaamisen näyttämiseen lisäävät osallisuuden kokemusta.
Jotta ihminen voi tehdä omaa hyvinvointiaan lisääviä valintoja, hänen täytyy kokea koherenssin ja minäpystyvyyden tunteita ja hänen psyykkiset perustarpeensa täytyy olla tyydytetty. Nuoren perusasioiden on siis oltava kunnossa, jotta hän pystyy osallistumaan yhteisten asioiden kehittämiseen. Jos perusasiat eivät ole kunnossa, osallistuminen ei tunnu tärkeältä, eikä se kosketa nuoren omaa todellisuutta. Epävarmuus omasta asemasta organisaatiossa tai yhteisössä vaikuttaa siihen, että ei koeta olevan sen täysivaltainen jäsen, jolloin osallistuminen heikkenee. Epävarmuutta aiheuttaa myös juurettomuus. Monet nuorten osallisuuteen liittyvät toiminnot tapahtuvat paikallistasolla, ja osa nuorista ei koe tärkeäksi vaikuttaa niihin, jos heidän asuinpaikkansa ei ole vakiintunut.
Osallisuuden kokemuksen muodostuminen edellyttää, että ihminen kokee olevansa merkityksellinen osa jotain kokonaisuutta tai yhteisöä. Lisäksi hänellä tulee olla tunne, että hän voi vaikuttaa omaan elämäänsä ja yhteisiin asioihin. Osallisuuden kokemukseen liittyy myös yhteinen hyvä: osallinen ihminen tuottaa yhteistä hyvää ja pääsee myös nauttimaan siitä. Osalla nuorista ei ole kokemusta siitä, että heidän toimillaan on merkitystä ympäröivän yhteisön tai edes heidän oman elämänsä kulun kannalta. Jos ensin saadaan aikaan tilanne, jossa nuori huomaa, että hänen toimillaan on vaikutusta omaan elämänpiiriin, kokemus vaikutusmahdollisuuksista voi laajentua myöhemmin muihin asioihin.
Nuoria koskee monet samat osallistumisen esteet kuin aikuisiakin. Yksi näistä on meisyys, eli yhteenkuuluvuuden tunne oman ryhmän jäsenten kanssa. Liiallinen meisyys johtaa siihen, että kiinnostus yhteisten asioiden hoitamiseen ja kehittämiseen kohdistuu vain oman ryhmän sisäisiin asioihin. Saman ilmiön toinen puoli on taipumus ajatella, että vähemmistöjen edustajat voivat vaikuttaa vain omiin asioihinsa, ja valtaväestön edustajat omiin asioihinsa. Siten seuraa tilanne, jossa esimerkiksi vammaisen ihmisen annetaan vaikuttaa vain vammaisuuteen liittyviin asioihin. Näin nuorten osallistuminen rajautuu turhaan.
Nuorten moninaiset vaikuttamisen ja osallisuuden tavat
Pyöreän pöydän keskustelussa todettiin, että merkityksellinen osallistuminen on nuorille erilaista kuin aikuisille. Onkin syytä miettiä, millaista toimintaa yhteiskunnassa pidetään osallistumisena. Keskustelijoiden näkemys oli, että nuorten osallistumisen ja vaikuttamisen tavat ovat perinteisiä poliittisia osallistumisen tapoja moninaisempia. Pidetäänkö osallisuutena esimerkiksi nuorten itse organisoimaa toimintaa ja harrastuksia? Pahimmillaan aikuiset eivät tunnista nuorten itse organisoidun toiminnan vaikutusta osallisuuden kokemukseen. Sen sijaan on otettava opiksi nuorten omaehtoisesta järjestäytymisestä ja osallistumisesta – ja etenkin arvostettava sitä.
Moni osallisuustyötä tehnyt keskustelija oli huomannut, että nuorisovaltuustoihin ja muihin vastaaviin vakiintuneisiin osallistumisen tapoihin osallistuu vain kapea osa nuorista. Nuorten vaikuttamisen tavat ovat usein suoraan demokratiaan liittyviä, kuten mielenosoituksia. Tällaiset keinot voidaan esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja muiden kiireellisiä toimia vaativien tapausten osalta nähdä jopa pakollisina, sillä nuorilla ei ole parlamentaariseen demokratiaan liittyviä toimintamahdollisuuksia eikä aikaa odottaa niiden saavuttamista.
Sosiaalinen media on monille nuorille luonteva keskustelun, osallistumisen ja vaikuttamisen paikka. Suuri osa nuorista saa myös huomattavan osan tiedoistaan sosiaalisesta mediasta, joten sen merkitystä ja mahdollisuuksia ei ole syytä väheksyä. Toisaalta sosiaaliseen mediaan liittyy ongelmia, kuten häirintää ja kiusaamista, jotka rapauttavat demokratiaa. Keskustelussa nostettiin esiin, että tällaisissa tapauksissa osallistuminen ei välttämättä lisää hyvinvointia, vaan voi aiheuttaa jopa mielenterveysongelmia. Kaikille nuorille pitäisi tarjota turvallisia keskustelualustoja, joissa pohdiskelua ja keskustelua voi käydä. Aikuisten tulisi toimia aktiivisina keskustelun järjestäjinä. Esimerkkejä jo olemassa olevista toimintatavoista ovat Erätauko-menetelmä sekä Digiraati.
Näennäisosallisuuden ongelmat
Yhtenä merkittävimpänä osallisuuden esteenä pyöreän pöydän keskustelijat pitivät näennäisosallisuutta. Ihmisillä on liikaa kokemuksia siitä, että osallistavaksi tarkoitetut tilaisuudet ovat lopulta näennäisesti osallistavia. On keskeistä, että tilaisuuteen osallistuvalla syntyy tunne ja kokemus siitä, että osallistumisella ja aktiivisuudella on merkitystä. Näennäisosallisuuden vuoksi nuorten ”passiivisuus” voi olla seurausta riittämättömästä kuulluksi tulemisesta, eikä syy osallistumattomuuteen.
Keskustelijoiden näkemyksen mukaan näennäisosallisuus voidaan välttää sillä, että jo ennen tilaisuutta osallistujille selvennetään, mikä merkitys osallistumisella on. Olennaista on, että tilaisuuden jälkeen osallistujille kulkee tieto siitä, mihin osallistuminen vaikutti konkreettisesti. Siksi osallistujille tulee kertoa, kun asioita on viety eteenpäin. On hyvä myös välittää tieto siitä, jos ideat eivät johtaneet mihinkään, ja kertoa syyt, miksi näin ei käynyt.
Demokratiakasvatus kouluissa ja oppilaitoksissa
Keskustelussa tuotiin esiin koulujen rooli demokratia- ja kansalaistaitojen opetuksessa. Osallisuuden tunne rakentuu myös tiedosta siitä, millaisia vaikuttamismahdollisuuksia on olemassa. Annetaanko demokratiakasvatuksessa tilaa uuden demokratiakäsityksen muodostumiselle, vai opetetaanko vain vanhan demokratiakäsityksen mukaisesti? Jo koulussa pitäisi opettaa ja havainnollistaa monipuolisia osallistumisen ja vaikuttamisen tapoja.
Monissa kouluissa on huomattu, että oppilaskunnan työ kumuloituu samoille oppilaille. Osittain ilmiö voi olla seurausta siitä, että aikuisten käsitys oikeanlaisesta osallistumisesta heijastuu oppilaisiin. Opettaja saattaa huomaamattaan kannustaa vain hyväkäytöksisiä ja hyvin suoriutuvia oppilaita vaikuttamaan. Näin koulussa voidaan vahvistaa kapeaa mielikuvaa osallistuvasta ihmisestä. Opettajien tulisi pyrkiä kannustamaan kaikkia oppilaita osallistumaan ja oppilailla pitäisi olla moninaisia osallistumisen mahdollisuuksia. Keskustelussa huomautettiin, että esimerkiksi rehtoreilla on suuri vaikutusvalta siihen, miten oppilaskunnan ylläpidetään ja sen vaikuttamisen mahdollisuuksia tuodaan esiin.
Lapsuudessa rakentuneet kokemuksen osallisuudesta tai osattomuudesta vaikuttavat siihen, miltä osallistumisen mahdollisuudet näyttäytyvät aikuisena. Esimerkiksi äänestysaktiivisuus periytyy sukupolvelta toiselle. Tämänkin vuoksi lasten ja nuorten parissa toimivien aikuisten rooli osallisuuteen kasvamisessa on keskeinen.
Osallisuutta vahvistavien tapojen kehittäminen
Pyöreässä pöydässä jaettiin käsitys siitä, että kun kehitetään moninaisempia työskentelytapoja ja osallistumisen mahdollisuuksia, saadaan moninaisempi joukko nuoria osallistumaan. Kehitystyössä tulisi huomioida eri elämänvaiheet ja ikäkaudet, ja miettiä niiden mukaisesti, milloin ja miten mikäkin taho voisi tukea lasten ja nuorten osallisuutta. Virallisten rakenteiden kuten nuorisovaltuustojen ja oppilaskuntien lisäksi nuorille pitäisi olla saatavilla suorempia osallistumisen väyliä. Esimerkiksi Digiraatia voi hyödyntää laajemman nuorten joukon osallistamisessa. Olemassa olevia tapoja pitäisi myös kehittää yhdenvertaisiksi ja saavutettaviksi.
Lisäksi osallistuminen pitäisi pyrkiä tuomaan mahdolliseksi sinne, missä nuoret jo ovat, kuten oppilaitoksiin, nuorten suosimiin palveluihin ja harrastuspaikkoihin. Tärkeintä on kuitenkin selvittää yhdessä ja kuunnella mihin, missä ja miten he haluavat osallistua. Ei pitäisi olettaa, mistä nuoret ovat kiinnostuneita tai mihin he haluavat vaikuttaa.
Moni pyöreän pöydän keskusteluun osallistunut asiantuntija toi esiin huolen siitä, että vaikuttamiseen ja osallistumiseen liittyvät käsitteet ja prosessit voivat olla nuorille liian vaikeita ymmärtää. Prosessit ovat usein pitkiä, mikä voi tuntua nuorista turhauttavalta, etenkin jos niiden kulkua ei ole itsellä tiedossa. Aikuisten tulisi pyrkiä tekemään käsitteistä ja toimintatavoista nuorille helposti ymmärrettäviä ja omakohtaisia. Lisäksi asioiden merkitystä pitäisi perustella ja antaa nuorille aikaa käsitellä kuulemaansa. Kun osallistumisen merkitys aukeaa, nuori voi huomata, miten osallistuminen konkretisoituu hänen omassa elämässään.
Osallistumisen pitäisi keskustelijoiden mukaan kytkeytyä hyvään elämään. Tällä hetkellä hallinnon rakenteet vievät osallistumista kauemmaksi ihmisten elämästä. On syytä pohtia, miten osallistumisen tavoista voi saada sellaisia, että on helppo ymmärtää, että niiden avulla rakennetaan hyvää elämää kaikille. Osallistaminen pitäisi siis laajemmin ottaa osaksi organisaatioiden rakennetta. Tällä hetkellä esimerkiksi kuntien rakenteissa ei ole mahdollisuutta ottaa kuntalaisten osallisuutta huomioon riittävällä tavalla. Sitra on rahoittanut tänä vuonna eri puolella Suomea deliberatiivisen eli puntaroivan demokratian kokeiluja, joissa pyritään kytkemään kansalaisten osallistuminen päätöksentekoon ja valmistelutyöhön. Yksi toimintatapa on ollut esimerkiksi puntaroiva kansalaispaneeli, johon kutsutaan satunnaisotannalla valittu joukko kansalaisia.
Näkemys pyöreässä pöydässä oli, että osallisuuden edistämiseksi on vielä paljon tehtävää. Erityisesti tietoisuutta osallisuuden vahvistamisen merkityksestä tulee lisätä. Tarvetta on myös laajemmalle arvokeskustelulle.
Nuorten osallisuuden vahvistamisen ongelmia ja ratkaisuja
Voit ladata tilaisuuden koosteen pdf-tiedostona tästä.
